1.–24.11.2013, Hanna Vihriälä, Diana ja metsästyskoira

VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE
Yrjönkatu 8–10 (sisäpiha), 00120 Helsinki, +358 9 612 33 44, www.hippolyte.fi
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16

1.–24.11.2013
HANNA VIHRIÄLÄ
Diana ja metsästyskoira

 

Olen ajatellut veistosta;
muotokuvaa, marmoriin hakattua täydellisyyttä. Kiven työstämistä ja tekniikan peruuttamattomuutta.
Dianan poiskääntyviä kasvoja.
Kaikenlaisia veistoksia, jotka kesken kiertyvän liikkeen pysähtyvät koukeroiselle jalustalle.

Tai vastapäisen talon päätykolmiota.
Siinä eteenpäin katsovat figuurit kannattelevat kattoa. Niiden kuluneet hartiat, otsan kulma, nenän ylimmät pisteet jo aikaa sitten hävinneet.
Sama rasterinomainen pinta kevyenliikenteen väylällä. Hiekoitussepelistä muodostuu harmaita kuvioita jäistä tienpintaa vasten.

Aamuiset koirantaluttajat, ehkä enemmän naisia,
vettähylkivien takkien sisällä jännittyneet kehot,
hämmentyneet bisonfriseet, susikoirat, koiranpennut.
Pieniä kiviä lumen päällä.

 

Valokuvagalleria Hippolyten Diana ja metsästyskoira -näyttelyyn syntyneet työt jatkavat Hanna Vihriälän arkisiin, esteettisiin ympäristön havaintoihin perustuvien töiden ketjua. Muodoltaan työt ovat graafisen kuvan, maalauksen ja kolmiulotteisen ilmaisun välimaastoa.

Teosten sisältö yhdistyy arkihavainnoista roomalaiseen mytologiaan, nuoruuden ja metsästyksen jumalatar Dianaan. Diana esitetään taidehistoriallisessa kuvastossa usein lehtimetsässä, koira kannoillaan, kaurista sarvista roikottaen… Samankaltaiseen  seepiansävyiseen metsään sijoittuvat myös eri aikakausien maalaukset metsästävistä koirista tai ratsastusseurueesta kettujahdissa. Niistä juontuva metsän kuvaamisen tapa ja valonkäyttö on edelleen käytössä metsästyskuvastossa.

Vihriälän näyttelyssä tärkeää on myös materiaalien oma ilmaisuvoima. Teosten materiaalit ovat sellaisia, jotka helposti ohitetaan, kuten hiekoitussora tai myymälän lattialle tippuneet irtokarkit. Näyttelyn pääteos on Dianaa esittävän marmoriveistoksen variaatio. Jumalatar on esitetty rintakuvana ja hänestä näkyvät poiskääntyvät kasvot. Teoksessa materiaali on edelleen kivi mutta marmorin sijaan talvella katujen hiekoitukseen käytettävä sepeli.

Seinällä irtokarkeista ja nuppineuloista rakentuva ”reliefi”, työnimeltään Seepia, esittää lehtimetsää. Kuvassa pirstaleiset lakritsimakeiset ja colakarkit muodostavat metsämaiseman, jonka sävymaailma on nostalgian vaikutelmaa tavoittelevasta valokuvasta. Dianan seuralaisena tilassa on metsästävä koira. Pronssista valettu kääpiömäyräkoira on itsensä ympärille kietoutunut, korumainen pieni eläin.


Hanna Vihriälän (s. 1974, Oulainen) työskentelyssä pysyvää on ollut kiinnostus havaintoon ja tilaan, ilmaisuun joka jää veistoksen, graafisen pinnan ja maalauksen väliin. Vihriälän edelliset yksityisnäyttelyt ovat olleet 2012 Oulun taidemuseossa (yhdessä Villu Jaanisoon kanssa) ja 2009 Wäinö Aaltosen museon studiossa Turussa sekä Forum Boxissa Helsingissä (yhdessä Villu Jaanisoon kanssa). Vuonna 2010 Vihriälällä oli näyttely Helsingin Taidehallissa yhdessä Villu Jaanisoon, Matti Kalkamon ja Heli Ryhäsen kanssa.

Hanna Vihriälän teoksia on useissa julkisissa kokoelmissa mm. Helsingin taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa, Valtion taidekokoelmissa sekä Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa. Julkisista teoksista viimeisimpiä ovat Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova museon eteen 2011 valmistunut teos Elephant Square/Norsuaukio ja Helsingin Malminkartanoon 2011 valmistunut kokonaisuus Laidunmaa.

diana 2 jpg
Hanna Vihriälä, Diana, 2013 (kuva: Paula Ollikainen)

Kiitos: Taiteen edistämiskeskus