5.–28.9.2014 Hannu Karjalainen: The House Protects the Dreamer

Palladio: Mitä mieltä olet ikuisuudesta?
Le Corbusier: Tylsää.

Katkelma norjalaisen arkkitehdin Sverre Fehnin kirjoittamasta kuvitteellisesta keskustelusta renessanssiarkkitehti Palladion ja modernisti Le Corbusierin välillä pohjustaa The House Protects the Dreamer (2014) elokuvan teemoja. Kaksi eri aikakausilla elänyttä arkkitehtiä keskustelivat rakennuksistaan, luonnosta ja ikuisuudesta.

The House Protects the Dreamer kuvaa fiktiivisen modernin arkkitehdin työskentelyä, jossa keho, liike, ääni ja aika ovat yhtä tärkeässä osassa kuin viiva ja paperi. Elokuvan muoto antaa raamit arkkitehdin unelmoinnille ja pohdiskelulle ihmisruumiin ja arkkitehtuurin symbioosista. Arkkitehdin ja hänen työparinsa suhde johdattelee pohtimaan ajatusta ihmisruumiin ja toiseuden fetisoimisesta. Liike tilassa hahmottaa arkkitehtuurin luomisprosessia.

Joskus arkkitehtien unelmista tulee kuitenkin toisten ihmisten painajaisia. Moderneista unelmakaupungeista ja valtavista kerrostaloista – Le Corbusierin mukaan “asumiskoneista” – tuli ghettoja ja aavekaupunkeja. Elokuva herätteleekin kysymyksiä unelmista, pettymyksistä ja modernismin perinnöstä. Rakeinen elokuvafilmi on itsessään ruumis, joka naarmuineen ja mustelmineen muistuttaa kuolevaisuudestaan.

Yhtenä elokuvan lähtökohtana ovat olleet erilaiset mittasuhdejärjestelmät, joita arkkitehdit ovat kautta aikojen luoneet ihanteellisena pitämänsä ihmisruumiin mittojen pohjalta. Tunnetuin näistä lienee Leonardo da Vincin visualisoima Vitruviuksen mies. Myös arkkitehti Aulis Blomstedtillä (1906–1979) oli oma Canon 60 -mittasuhdejärjestelmänsä, jota hän käytti useissa töissään, mm. Helsingissä sijaitsevassa yksityisessä rakennuksessa, joka myös on elokuvan arkkitehdin koti.

Teoksen nimi on lainaus Gaston Bachelardin kirjoittamasta teoksesta Tilan poetiikka (1958), joka katsoo arkkitehtuuria fenomenologian kautta. Bachelard tutkii teoksessa mm. sitä, miten muistomme ensimmäisestä kodistamme muokkaavat tulevia kokemuksia arkkitehtuurista. Talo on pesä, kehto, joka antaa meille suojan uneksinnalle.

Elokuvassa käytetyt sitaatit ovat Vitruviuksen Ten Books on Architecture -kirjasta, ja Infinite Livezin säveltämän musiikin lyriikat pohjautuvat Sverre Fehnin kirjoittamaan tekstikatkelmaan.


Hannu Karjalainen
(s. 1978) on valmistunut Aalto-yliopiston valokuvataiteen osastolta 2005, ja hänet on valittu Vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2009. Viime aikoina hänen teoksiaan on ollut esillä mm. Arco Madridissa Focus Finland -ohjelmassa, Scandinavia Housessa New Yorkissa, Kiasmassa ja Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä. http://hannukarjalainen.com/

Kuva: Hannu Karjalainen, The House Protects the Dreamer, 2014 (videostill)

5.–28. syyskuuta 2014
HANNU KARJALAINEN
The House Protects the Dreamer

VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE
Yrjönkatu 8–10 (sisäpiha), 00120 Helsinki
09 612 33 44, www.hippolyte.fi
Ti–pe 12–17, la–su 12–16