Jaana Rannikon näyttely Alkemisti tarkastelee ihmismielen ja -elämän moninaisuutta. Kerrokselliset teokset pohtivat ja kyseenalaistavat todellisuuden kokemustamme. Unenomaisuus ja sen päällekkäiset tasot kiinnostavat Rannikkoa, sillä unissa voimme uida toisissa näkymissä ja kokea epäjohdonmukaisia tunteita ja kokemuksia. Epätodellisuus ilmenee Rannikon teoksissa, jotka sisältävät jopa kymmeniä päällekkäisiä kerroksia. Uni haastaa niissä todellisuuden.

Näyttelyssä esillä olevat teokset muodostavat yhden kokonaisuuden. Kuvissa ihminen ja ihmisen teot toistuvat eri tavoin. Vaikka näyttely ei varsinaisesti käsittele muotokuvaa, voi teoksissa nähdä Rannikon kiinnostuksen muotokuvan historiaan. Esillä olevaan näyttelyyn hän on purkanut muotokuvat osiin. Usein niistä on poimittu käsi eri tavoin esitettynä. Käsi näyttäytyy kuvissa auttavana, vastaanottavana ja kannattelevana.

Magiikka, uni ja surrealismi ponnistavat teoksista vahvoina kuvallisina kokemuksina. Teosten värit tukevat unenomaista kokemusta. Ne ovat tummia ja sinertäviä tai vaaleita ja kuluneen oloisia, kiehtovalla tavalla vieraannuttavia. Päällekkäin asetellut kuva-aiheet rakentavat maailmoja, joita voi kohdata vain unissa, silloin kun alitajunta raksuttaa ja jäsentää koettua. Nuoren naisen muotokuvassa hänen rintakehäänsä on asetettu kohdussa olevien kaksosten sikiöt. Teosta katsoessa sikiöiden olemassaolo muuttuu tunteeksi. Eri tunteiden maailmoiksi, joita kuljetamme sydämissämme. Naisen pään ympärille kiertyneet käärmeet ovat kuin hänen hauras suruharsonsa. Elämän kauneus ja karuus ottavat kuvissa muotonsa.

Flora, fauna, silmät, kädet ja ihminen niiden keskellä kilvoittelevat teosten kuvastossa. Samoin elämän kiertokulku ja sen kokeminen. Kuvat ovat poeettisia unikuvia, jotka mahdollistavat unen kokemisen valoisaan aikaan. Rannikon kiinnostus historiaan näkyy vahvasti kuvien aiheissa, sillä ne eivät ole nykykuvastoa. Kuvien välittämä hiljainen informaatio on käsin kosketeltavaa, kunhan sille uskaltaa antautua. Pyöräyttää asiat vähän päälaelleen ja avata kämmenet ilmaan katsoen, josko sieltä lehahtaisi perhonen kevyesti ilmaan. Monien silmien monistuessa samanaikaisesti taivaalle katsomaan ja ihmettelemään.

– Ulla-Maija Pitkänen

Jaana Rannikko on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija sekä valokuvaaja. Rannikko käsittelee teoksissaan ihmisyyttä, ajan ja paikan kerroksia sekä niiden muodostamia tarinoita ja verkostoja. Hänen työssään toistuvia teemoja ovat kuvan ihme, arvoituksellisuus ja hiljaisuus. Työssään Rannikko yhdistää löytämiään sekä itse tekemiään piirroksia ja valokuvia digitaalisin keinoin monikerroksisiksi, kollaasin ja päällekkäisvalotuksen kaltaisiksi teoksiksi. Rannikko valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston/Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2010.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus (Taike).

Jaana Rannikko
Alkemisti
2.2.–30.3.2024
Hippolyte Korjaamo (Töölönkatu 51 A-B, 00250 Helsinki)
Näyttely avoinna Korjaamon aukioloaikojen mukaisesti

kuva: Jaana Rannikko, Ensilumi, 2022