Mitkä ovat näyttelyn pääteemat, kysymykset ja pohdinnat?

Etäisyyden muisti on näyttely, joka tutkii maiseman ja katsojan suhdetta: toiseutta ja omaa katsettani, sekä viime kädessä kaipauksen, ajan ja muistin teemoja. Kaipuu kauas tarkoittaa usein kaipuuta jonnekin, missä kokea toiseutta vieraassa kulttuurissa ja maisemassa. Teoksistani heijastuu muistin rakentama subjektiivinen ja henkilökohtainen käsitykseni toisaalla olemisesta. Samalla näyttelyni keskiöön nousevat kysymykset eurooppalaisesta positiosta maailman katsomisessa. Kuvieni maisema on erityinen jälki muistissani – pala todellisuutta toki, mutta enimmäkseen fantasiaa. Osa näyttelyn Tiibetissä kuvatuista otoksista esiintyy myös lyhytelokuvassani Jyrkänne (2020), joka on pian valmistuvan väitökseni taiteellinen osa Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselle.

Valokuvatessani maisemaa minua kiehtoo sen ikuisuus. Maiseman kautta saan kurkistuksen aikaan, joka oli ennen minua, ja aikaan, joka tulee jatkumaan jälkeeni. Minussa resonoivat maisemat ovat usein luonteeltaan ajattomia tai vaikeasti sijoitettavissa mihinkään tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon. Oma kuolevaisuuteni muuttuu helpommaksi sietää, ja oma häviävän pieni hetkeni maan päällä laajenee kohti ikuisuutta.

Millainen näyttely on? Missä teokset on otettu?

Etäisyyden muisti -näyttelyssä nähdään teoksia viimeiseltä 20 vuodelta. Teosten yhteinen nimittäjä on maisema, eräs rakkaimmista kuva-aiheistani. Monet kuvista ovat Kaakkois-Aasiasta, Nepalista ja Kiinasta, mutta mukana on myös otoksia Suomesta, esimerkiksi Turun saaristosta, jossa olen kuvannut säännöllisesti vuodesta 1999. Näyttely on jaettu tilaan teemoittain siten, että yksi seinä tarkastelee vuoria ja toinen vettä – maiseman osia, jotka liikuttavat minua eniten. Kolmannelta seinältä löytyy lintuja – olentoja, jotka toimivat välittäjähenkinä näiden maisemaelementtien välillä.

Aulan seinä on omistettu kokonaisuudessaan Tiibetin maisemalle, jolla on minulle syvä henkilökohtainen merkitys. Olen nuoruudesta saakka ollut kiinnostunut Tiibetin kulttuureista, ja matkustaminen sinne on ollut pitkäaikainen haaveni. Kiinan tiukasta kontrollista huolimatta matka toteutui kolme vuotta sitten. Tiibetin alueella omatoimimatkailu ei ole mahdollista ja järjestäjäksi tarvitaan aina virallinen matkatoimisto. Tiibetiläisomistuksessa olevan toimiston ja tiibetiläisen oppaamme avulla sain kuitenkin rehellisen käsityksen sekä maan poliittisesta tilanteesta että tiibetiläisten arjesta.

Näyttelyn teokset on otettu mustavalkoiselle filmille Rolleiflex-, Pentax 6×7- ja Leica M3 -merkkisillä kameroilla. Näyttelyssä nähdään noin 60 käsintehtyä hopeagelatiinivedosta. Kuvien hienovedostustekniikka perustuu lukuisiin pimiössä tehtyihin vedoksiin, niihin tehtyihin lisävalotuksiin ja varjostuksiin, sävytyksiin sekä kemialliseen siveltimellä tehtyyn valopään kirkastamiseen. Kunkin vedoksen tekemiseen kuluu pimiössä tunteja, toisinaan jopa päiviä, jotta saavutan siihen haluamani sävyt. Vedostus onkin minulle intohimo. Esimerkiksi kuvan Hevonen ja vuori (2016) vedostaminen oli teknisesti haastavaa, mutta taiteellisesti palkitsevaa. Kuva on otettu Nyenchen Tanglha -vuoriston läheisyydessä.

Kuka olet taiteilijana? Kerro itsestäsi ja suhteestasi valokuvaan lyhyesti.

Aloitin valokuvataiteilijan urani vuonna 1999 kun pidin ensimmäisen pienen näyttelyni Helsingissä. Kiinnostuin erityisesti hopeagelatiinivedostuksesta, jota aloin harjoittaa valokuvataiteilija Pentti Sammallahden ohjauksessa. Vuonna 2008 valmistuin taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) ja pääsin myöhemmin jatko-opintoihin elokuvataiteen laitokselle. Nykyään työstän samoja teemoja valokuvan, liikkuvan kuvan ja välillä maalauksen keinoin. Silti pimiövedostus on pysynyt minulle tekniikoista rakkaimpana. Sisällöllisesti minua alkuun kiehtoivat toiset kulttuurit, jotka sijaitsevat mahdollisimman kaukana Suomesta. Tuolloin ilmastonmuutoksesta ei juuri puhuttu, ja sittemmin olenkin joutunut tarkistamaan kuvaamistapaani, sekä sitä milloin ja miten jonnekin voi ylipäänsä perustella matkustavansa lentämällä. Euroopan lisäksi olen viimeisen 10 vuoden aikana kuvannut pidempiä jaksoja erityisesti Aasiassa: Intiassa, Nepalissa, Myanmarissa (Burma), Kambodžassa ja viimeksi Luoteis-Kiinassa ja Tiibetissä. Buddhalaisuus on ollut minulle tärkeä rakennuspala oman maailmankatsomukseni muodostumisessa.

Katri Lassila viimeistelee parhaillaan väitöstään Pysähtynyt näkymä – Maiseman kuva elokuvan ja valokuvan välillä Aalto-yliopiston elokuvataiteen koulutusohjelmaan. Se käsittelee maiseman kuvaa elokuvan ja valokuvan välimaastossa – pysähtynyttä maisemaa, joka kantaa merkityksiä ohi elokuvan varsinaisen juonen. Lassila pohtii väitöksessään myös kuvaamisen tapaansa suhteessa eksotismiin, kolonialismiin ja eurooppalaiseen katseeseen. Matkoiltaan Lassila on kirjoittanut ja kuvannut välillä myös yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviä lehtijuttuja. Esteettisyys vaikuttaa vahvasti Lassilan valokuvaamisen taustalla – komea maisema ja erityisesti sen työstäminen vedokseksi pimiössä herättää Lassilassa lapsenomaista riemua. Vuonna 2016 Lassila perusti kuuden valokuvataiteilijan kanssa Suomen Pimiötaiteilijat ry:n, joka pyrkii kehittämään, opettamaan ja säilyttämään pimiövedostustaiteita tuleville sukupolville. Syksynä 2021 yhdistys järjestää Suomen valokuvataiteen museon kanssa analogisen valokuvan festivaalin Helsinkiin. www.katrilassila.com

Katri Lassila
Etäisyyden muisti
10.7.–6.9.2020

Hippolyte Korjaamo
Kulttuuritehdas Korjaamo
Töölönkatu 51 a-b, 00250 Helsinki
Avoinna Korjaamon aukioloaikoina: ti-su 15-20

kuva: Katri Lassila, Vuori, གཉན་ཆེན་ཐང་ལྷ (Nyenchen Tanglha Range), Tiibet, 2016