Polku on reitti, joka tallataan jaloilla maahan. Se syntyy sinne, missä ihmiset ja eläimet kulkevat. Polku on aina järkevä, käveltävä, ja muodostuu aina oikeaan paikkaan: siihen, mihin tarvittiin polku.

Polulta voi myös poiketa. Voi tehdä harhapolkuja ja silmikoida, tai kävellä umpiryteikköön ja kääntyä takaisin. Polulla liikkumisessa aina tärkeintä ei ole päämäärä vaan polun muodostuminen. Mutta toki päämäärä on aina olemassa jossain edessäpäin.

Valokuva on totuttu näkemään jonain, joka odottaa loppuun kuljetun polun päässä. Valokuvan on mieluusti ajateltu olevan odotettu kiteytys kaikesta koetusta, suljettu maailma, maaliin osuva väite, hiottu timantti.

Mutta valokuva on liikkeessä. Tekijyys muuttuu, todellisuuden rakenteet tulevat näkyviin ja niitä puretaan ja rakennetaan uusiksi, kertojuus muuttuu. Dokumentaarinen ja käsitteellinen valokuva limittyvät. Materiaalisuus monimuotoistuu. Kuvien rinnalle tulee koko ajan enemmän tekstiä ja arkistomateriaaleja. Auteurien tilalle tulee kollektiiveja.

Sitä, kenen äänellä voidaan puhua ja miten, on pohdittava. Miten puhua toisen ihmisen äänellä tai antaa ääni toiselle, miten kulkea eläimen tai luonnon rinnalla?

Miten maailmaa voisi tehdä ymmärrettävämmäksi ja sen myötä ehkä vähän paremmaksi? Miten kääntyisimme toisiamme kohti emmekä toisiamme vastaan?

Polku-näyttelyssä mukana olevien taiteilijoiden teosten aiheet ja kysymykset ovat liikkeessä samalla tavalla kuin esseemuotoinen teksti, ehdottaen ja pohdiskellen. Essee on muoto, jonka ei tarvitse tulla valmiiksi. Sen olennaisin ele on kuljeskelu.

Olen valinnut kokoelmaan sekä nuorten että vanhempien tekijöiden teoksia, joissa dokumentaarisuus ja käsitteellisyys, valokuva ja teksti sekä erilaiset materiaalisuudet lomittuvat. Poliittisuus ja yhteiskunnallinen kantaaottavuus voivat olla läsnä, mutta eivät vyöryttäen vaan näyttäen ja kysyen.

Valokuva on polku.

Helsingissä uutenavuotena 2020
Hanna Weselius

Lina Jelanski (s. 1984) on nuori taiteilija, jonka työskentelymetodi on uhkarohkeus. Hän tekee kuvia, joilla ei ole esikuvia ja menee paikkoihin, joihin turvallisuushakuisempi ei menisi. Hänen kirjoituksissaan pelko ja mahdottomuus ovat keskeisimpiä aiheita, mutta hänen valokuvansa ovat omaäänisiä, värikkäitä, riemukkaita – ehkäpä nimenomaan pelon ja mahdottomuuden voittaneita.

Ulla Jokisalo (s. 1955) on suomalaisen valokuvataiteen majakkasaari. Vuosikymmeniä hänen omalakinen työskentelynsä on näyttänyt tietä muille, uudistunut mutta pysynyt paikoillaan, tullut eri yhteyksissä vastaan yllätyksellisenä mutta aina tunnistettavana. Jokisalon teosten tunnelma on yhtä aikaa melankolinen ja hellä, vakava ja villi, absurdi mutta aina täysin tosi.

Jussi Kiven (s. 1959) systemaattinen kuljeskelu joutomailla, epämaisemissa ja unohtuneissa paikoissa on jo pitkään tuottanut omaperäisiä kirjoja ja taideteoksia, joiden eetos on ympäristötietoinen ja välillä kenties hieman ilkikurinenkin. Kivi on pesunkestävä romantikko, jolle on kuitenkin välttämätöntä, että kaikki hänen kuvailemansa kohteet ovat todellisia.

Heli Rekulan (s. 1963) uusimmat teokset muodostavat näyttelytrilogian, johon liittyy kaksi kirjaa. Trilogiassaan Rekula on peilannut omaa historiaansa ja kertojuuttaan. Hienovaraisesti ja monitasoisesti hän on tutkinut dokumentaaristen aineistojen ja arkistojen käytön mahdollisuuksia ja hakenut valokuvan materiaalisia rajoja. Mitä valokuvalle tapahtuu, kun siitä tehdään grafiikkaa?

Aura Saarikoski (s. 1987) on taiteilija, jonka työskentelyssä kuva ja teksti ovat yhtä tärkeitä. Sekä kuvissaan että teksteissään Saarikoski on taitava ja sivistynyt esseisti, joka osaa poiketa aiheestaan, mutta löytää kuitenkin aina takaisin yhtä harharetkeä rikkaampana. Ei ihme, että hänen töissään tärkeä elementti, aihe ja ja metafora on paksu, harmaa, läpäisemätön sumu.

Noora Sandgren (s. 1977) on taiteilijana nuori, mutta hän on jo nyt onnistunut luomaan omalakisen systeemin, jossa hän antaa äänen kaikkein pienimmille: kompostin mikrobeille. Sandgrenin kollektiivinen työskentely luonnonvoimien ja pieneliöiden kanssa tuottaa orgaanista ajattelua ja jollain tavalla hämmentävän barokkista taidetta, jota ei voi kuin ihastella.

Heidi Strengellin (s. 1986) kuvasarja Leftovers teki suuren vaikutuksen heti ilmestyessään 2015. Strengell on hienovireisillä muotokuvillaan halunnut antaa äänen niille, joita kukaan ei halua nähdä eikä kuulla: Espanjan tarhoille hylätyille koirille. Myöhemmin Strengell teki samasta aiheesta – siitä, millaista on olla eläin – myös tarkkanäköisen opinnäytetyön Aalto-yliopistoon.

Otto-Ville Väätäinen (s. 1979) työskentelee valokuvan perusolemuksen parissa. Hänen kuvissaan näkyy asioita, joita ei ole olemassa, asioita, jotka ovat olleet olemassa vain kameralle, eikä sillekään yhdellä hetkellä. Väätäisen kysymykset ovat suuria – mitä oikeastaan näemme valokuvassa? – mutta hänen kyselevä ja kokeileva työskentelynsä on pikkutarkkaa ja puntaroivaa.

Kuraattori Hanna Weselius (s.1972) on helsinkiläinen taiteen tohtori, Aalto-yliopiston valokuvataiteen yliopistonlehtori ja kirjailija. Hän on toiminut niin kuvajournalistina kuin kuvataiteilijana sekä kirjoittanut valokuvasta journalistisia, tutkimuksellisia ja kaunokirjallisia tekstejä. Opettajana hän on toiminut 2000-luvun alusta asti. Weselius toimittaa parhaillaan esseekokoelmaa valokuvasta sekä kirjoittaa romaania, jossa siinäkin valokuvat näyttävät olevan saamassa aika paljon tilaa.

Hippolyte Korjaamon Polku-näyttely täydentää Töölön vuoden 2020 valokuvataiteen keskittymää, sillä tammikuun puolesta välistä lähtien Töölön kirjastosta on mahdollista lainata suomalaisten valokuvataiteilijoiden teoksia kotiin osana Taiteen edistämiskeskuksen ja Valokuvataiteilijoiden liiton Lainaa valokuvataidetta -hanketta. Hankkeen teokset ovat myös ostettavissa Valokuvataiteen myyntikokoelmasta verkossa, shop.hippolyte.fi. Hippolyte Korjaamon näyttelyohjelman avaava Polku-näyttely esittelee tarkemmin valokuvataiteilija, kirjailija Hanna Weseliuksen kuratoiman kokonaisuuden taiteilijat. Hippolyte Korjaamon näyttelyn teokset ovat myös myynnissä, ole yhteydessä Valokuvagalleria Hippolyteen (toiminnanjohtaja Henna Harri, 040 591 0770, henna.harri [at] hippolyte.fi).

Näyttely mediassa
Taide-lehti

Polku
Lina Jelanski, Ulla Jokisalo, Jussi Kivi, Heli Rekula, Aura Saarikoski, Noora Sandgren, Heidi Strengell, Otto-Ville Väätäinen
Kuraattorina Hanna Weselius
18.1.–1.3.2020

Hippolyte Korjaamo
Kulttuuritehdas Korjaamo
Töölönkatu 51 a-b, 00250 Helsinki
Avoinna Korjaamon aukioloaikoina: ma-su 11-20

kuva: Noora Sandgren, To compose – To decompose (microbes, 6 days), 2018
kuvat näyttelystä: Milla Talassalo