Photofuss Välitilat // Liminal Spaces

6.3.–7.6.2020

liminal
/ˈlɪmɪn(ə)l/

1.
relating to a transitional or initial stage of a process.

2.
occupying a position at, or on both sides of, a boundary or threshold.


Välitilat // Liminal Spaces
-näyttely saa muotonsa matkamuistoista, oudoista kokemuksista, vieraudesta, muukalaisuudesta, nuoruudesta, venymistä, raoista, nahasta ja hedelmälihasta. Teokset ovat puheenvuoroja, dokumentteja, tutkielmia ja sukelluksia välitiloihin nuoruuden ja aikuisuuden, työn ja vapaa-ajan, identiteettien ja kansalaisuuksien sekä toiveiden ja pelkojen välillä. Ne ovat helliä, epämukavia, hiljaisia, vaikeita ja pehmeitä kuvauksia henkilökohtaisista kokemuksista rajojen välissä ja yhteiskunnan raoissa.

Photofuss on Suomen valokuvataiteen museon nuortenryhmä, joka tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa ja kokea valokuvakulttuurin ilmiöitä kollektiivisen työskentelyn kautta. Ryhmän toiminta perustuu tutkimukseen ja kokeellisuuteen, ja sitä ohjaavat ryhmän omat kiinnostuksen kohteet ja ideat. Photofuss suunnittelee ja tuottaa omat näyttelynsä. Ryhmä muodostetaan vuodeksi kerrallaan, ja siihen on joka kevät avoin haku.

Välitilat // Liminal Spaces -näyttelyssä mukana ovat ryhmän jäsenet Tuukka Jaromaa, Sanna Nykänen, Milja Laakso, Johanna Lahtinen, Lyy Raitala, Elle Sumelius ja Artem Zazulin. Mukana näyttelyn organisoimisessa on ollut myös ryhmän koordinaattori Roope Laukkanen.

Tuukka Jaromaa (s. 2001) on harrastanut valokuvausta aktiivisesti jo viiden vuoden ajan. Jaromaa kuvaa spontaanisti maailmaa ja kohtaamiaan ilmiöitä. Valokuvaajana hänen erityinen kiinnostuksensa on viime vuosina kohdistunut yhteiskunnallisiin teemoihin. Teossarjassaan Nuoruuden paino hän pohtii identiteetin välitiloja sosiaalisten paineiden kautta.

Sanna Nykänen (s. 1999) kiinnostui valokuvaamisesta alakoulussa, jolloin hän sai siskonsa kanssa yhteisen kameran. Ensimmäinen kamera ja kasvu valokuvauksen parissa sytytti Nykäsessä kiinnostuksen dokumentaariseen valokuvaukseen, mutta hän on tehnyt tutkimusmatkoja myös valokuvataiteen muotokieleen, ja muihin valokuvan muotoihin. Nykyisin häntä kiinnostaa filmikuvaus ja valokuvien epätäydellisyys. Nykäsen teosten kohteina ovat muut ihmiset ja heidän toimintansa. Nykäsen teossarja Ikkuna tarkastelee ihmisen paikkaa välitilassa maan ja taivaan välillä. Valokuvat ovat otettu Lintulan ortodoksisessa nunnaluostarissa Heinävedellä keväällä 2019. Pysähtyneeltä tuntunut aika lipuu nunnien tehdessä kuuliaisesti tehtäviään ja rukoillen. Luostarissa vallitsee tila, jossa koko elämä ja oma arkinen identiteetti uhrataan uskossa siihen, että epävarmuudesta huolimatta uhraus palkitaan.

Milja Laakso (s. 1995) löysi rakkauden valokuvaukseen hiljalleen kaupallisten kuvaustöidensä myötä. Laakso tarkastelee teoksissaan asioiden luonnollista olemusta, aitoja tunteita ja vartalonmuotoja sekä kauneutta. Kuvien merkityksen muutos nykyajan ihanteiden sekä sosiaalisen median myötä on tuonut paljon painoarvoa nimenomaan luonnollisuuteen ja aitouteen – niin Laakson kuvissa, kuin hänen henkilökohtaisessa elämässäänkin. Laakson valokuvat ottavat muotonsa subjektiivisista kauneuden kokemuksista, joista tulee kuvausprossesin aikana jaettuja, yhteisiä huomioita maailmasta ja pienistä asioista. Teossarjassa Stigma Laakso haluaa tuoda esille henkilökohtaiset kamppailunsa oman sisäisen maailmansa ja peilikuvansa kanssa. Laakso on “puoliksi” suomalainen ja pohtii teoksissaan kuulumattomuuden tunnetta ja kokemusta ulkopuolisuudesta “tavallisen suomalaisuuden” -käsitteestä. Teossarja pyrkii kyseenalaistamaan maailman, jossa kukaan ei katso pintaa syvemmälle.

Johanna Lahtinen (s. 1995) opiskelee valokuvausta Pekka Halosen akatemiassa, Tuusulassa. Lahtinen työskentelee taiteellisen valokuvan ja dokumentaarisen valokuvan ilmiöiden parissa. Töissään Lahtinen pyrkii käsittelemään painavia aiheita kevyemmin, esimerkiksi huumorin kautta. Lahtisen töiden teemat pyörivät usein mielenterveyden, maailmanloppujen ja aikuiseksi kasvamisen ympärillä. Lahtinen yhdistelee töissään valokuvan lisäksi kirjoittamista ja piirrettyä kuvaa. Kuvasarjassaan Vieras Lahtinen kuvittaa omaa kokemustaan dissosiaation* kanssa. Lahtisen kuvat kertovat siitä, kun ihminen ei yllättäen tunnistakaan omaa peilikuvaansa, ja kun itseä ja muuta maailmaa tuntuu erottavan samea harso.

* Sanalla ”dissosiaatio” tarkoitetaan erottumista tai hajoamista. Psykiatriassa dissosiaatiolla tarkoitetaan tilaa, jolloin ihminen ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan eheäksi kokonaisuudeksi. Dissosiatiivisia oireita ovat mm. itsensä tai ympäristönsä vieraaksi tai epätodelliseksi tunteminen, ajan ja paikan tajun kadottaminen ja psykogeeninen muistinmenetys. Dissosiaatio on psyykkinen puolustuskeino tai sopeutumisreaktio traumaan. Ihmisen mieli yrittää suojella ihmistä vaikealta tilanteelta esimerkiksi kytkemällä kipua aistivat aivoalueet pois toiminnasta traumaattisen tapahtuman aikana. Myöhemmin mikä tahansa alkuperäiseen traumaan liittyvä ärsyke voi laukaista dissosiaation. Dissosiaation erottaa psykoottisista tiloista se, että dissosiaatio on etääntymistä todellisuudesta toisin kuin psykoottisissa tiloissa todellisuus menetetään kokonaan. (Duodecim 2018; Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys 2020)

Lyy Raitala (s. 1999) oululaislähtöinen kuvaaja, jota kiinnostaa dokumentaarinen työskentely sekä katuvalokuvaus. Hän kuvaa teoksissaan arkista ympäröivää maailmaa tuoden esille epätavallisia ja helposti ohitettuja yksityiskohtia. Raitalan kuvat ovat tutkailuja ja huomioita elämästä, jotka nostavat keskiöön yllättäviä ja outoja hetkiä. Raitalan työskentelyt teemat liittyvät identiteettiin, erilaisiin elämäntapoihin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin. Valokuvaajana häntä kiehtovat filmikuvauksen yllätyksellisyys, epätäydellisyys sekä tietynlaisen tunnelman välittyminen. Raitalan From 9 to 5 -teossarja on yhdistelmä utopiaa, toiveita pysyvyydestä ja turvatusta elämästä, mutta myös pelkoa vakavoitumisesta ja itsensä menettämisestä työelämälle. Elämme jatkuvasti välitilassa ja siirtymävaiheessa pätkätöiden, ammattien, työttömyysjaksojen ja kouluttautumisen välillä. Identiteetin on joustettava ja venyttävä muutoksissa. Raitalan teokset peilaavat nuoren paineita työelämästä ja oman suunnan löytämisestä. Ne kumpuavat itsensä määrittelystä työn kautta, tuotteliaisuudesta ja lukemattomista mahdollisuuksista, jotka kuitenkin tuntuvat olevan saavuttamattomissa.

Elle Sumelius (s. 1998) on elokuvauksen opiskelija Helsingistä. Sumeliuksen työskentelyn keskiössä ovat viime aikoina olleet dokumentaarinen kerronta sekä dokumentaarisen ja fiktiivisen kerronnan rajat. Teoksissaan hän tutkii omaa rooliaan kuvaajana sekä tarvetta vetää rajoja edellä mainittujen kuvausmuotojen välille. Luonnossa liikkuminen ja kuvaaminen on keskeinen osa hänen työskentelyään, sekä hänen uusinta sarjaansa In an Hourglass. Sumeliuksen sarja reflektoi hänen omia tunteitaan sekä käsitystä ajasta. Sumeliusta kiinnostaa miten kehomme ovat tottuneita elämään menneisyyden tapahtumissa ja kuinka tämä vaikuttaa kuvitelmiin itsestämme. Kun kokee tarpeen matkustaa jonnekin tuntemattomaan, kokeeko kenties sisimmässään tarpeen paeta itseään ja omaa tuttua ympäristöään? Pyrkiikö välitilaan, jossa keho saa niin fyysisesti, kuin henkisesti olla hukassa? In an Hourglass valokuvasarja on avoin kysymys ja jatkuva prosessi.

Artem Zazulin (s. 1994) on Helsingissä työskentelevä valokuvaaja, joka sai ensimmäisen kameransa 11-vuotiaana. Hänen työnsä ovat usein tilannesidonnaisia ja välittävät hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan maailmasta jaetuiksi kuviksi. Hän työskentelee mustavalkokuvien kanssa, keskittyen valoon ja varjoihin, rajoihin ja viivoihin tuodakseen esille omia ajatuksiaan ja visiotaan maailmasta. Zazulinin teosten taustalla on usein jokin filosofinen käsite, joka ohjaa hänen ajatteluaan ja lähestymistään kuvan tekemisen prosseseihin. Zazulin myönnettiin pronssisija Monochrome Awards – valokuvauskilpailussa vuonna 2018 harrastelijakategoriassa. Teossarjassaan Case Closed, Nosturi Zazulin on kuvannut helsinkiläiseen underground-musiikkiyhteisöön kuuluvia yksityishenkilöitä, jotka päättivät järjestää jäähyväisjuhlat kaikkia sääntöjä uhmaten jo virallisesti suljetussa tilassa. Nosturi-kulttuuritalossa on järjestetty monia taiteellisia tapahtumia, mutta Helsingin kaupunki myönsi rakennukselle purkupäätöksen loppuvuodesta 2018. Sarjassaan Zazulin on katsoja ja osallistuja, silmät ja jalat. Hän reflektoi omaa kokemustaan Case Closed -tapahtumassa ja on muuntanut kokemukset valokuvien kautta jaettaviksi muistoiksi.

Näyttelykokonaisuus on tuotettu yhteistyössä Kulttuuritehdas Korjaamon ja Suomen valokuvataiteen museon kanssa.

 

Photofuss
Välitilat  // Liminal Spaces
Tuukka Jaromaa, Sanna Nykänen, Milja Laakso, Johanna Lahtinen, Lyy Raitala, Elle Sumelius, Artem Zazulin
Hippolyte Korjaamo
6.3.–7.6.2020
Avoinna Korjaamon aukioloaikoina: ma-su 11-20

kuva: Elle Sumelius, Passing through #1, sarjasta Inside an Hourglass, 2020