Taiteilija Veli Granö (s. 1960) on tunnettu dokumentaarisista näyttelyistään ja elokuvistaan. Hän on kertonut töissään monista erikoisista henkilöistä ja esitellyt suomalaisille jo tutuksi tulleen ITE-taiteen. Nyt Hippolytessä nähtävä kokonaisuus ei kerro erikoisista henkilöistä, vaan meissä kaikissa piilevästä kätketystä ”toisesta”.
Visuaalisen virikkeen näyttelyn kuvayhdistelmille Granö on saanut Ingmar Bergmanin elokuvasta Persona (1966). Arvoituksellinen elokuva käsittelee valokuvan olemusta ja kahden naisen identiteettien (myös kuvan) sulautumisesta yhdeksi, samaksi henkilöksi.
Kaksoisolennot ovat kertomataiteessa yleinen teema. Jos kaksoisolento ei ole aina päähenkilön ilmiselvä kaksoiskappale, on tarinoiden ”riivaaja” usein kuva hänen persoonallisuutensa kehittymättömästä puolesta. Hän on päivätietoisuuden ”negatiivi”, jungilaisittain ”varjo”. Joissain tarinoissa kaksoisolennon ja alkuperäisen minuuden kohtaaminen johtaa molempien tuhoutumiseen, koskaan päähenkilö ei selviä kohtaamisesta ennallaan.
Kaksoisolentotarinat ovat osuva kuva jakautuneisuudestamme: me pyrimme yhdeksi, vahvaksi ja jakamattomaksi identiteetiksi – mutta jäämme aina jaetuksi. Jaetuksi jääminen johtuu oman vajavaisuutemme tiedostamisesta. Siksi meitä onkin olemassa kaksi: Minä ja Se toinen minä.
Granö on kuvannut näyttelyyn itsensä lisäksi tuttujaan. Onko heitäkin kohdannut jokin elämän perusteiden mullistus: ehkä sairaus, avioero, rikossyyte, kuolema – tai onnellinenkin asia: lapsen syntymä tai uuden elämänvaiheen esiinastuminen? Tällaisissa tilanteissa jokainen voi huomata, ettei ole aivan ”oma itsensä” ja ehkä ihmetellä itselleen vieraana näyttäytyvää käytöstään. Ehkä se on hetki, jona Toinen astuu esiin.
Granön mustavalkoiset näyttelykuvat on valokuvattu käyttäen perinteisiä menetelmiä. Hän on valokuvannut muotokuviaan varten kaksi filminegatiivia samasta henkilöstä ja yhdistänyt ne toisiinsa käyttäen veistä ja liimaa. Näyttelyssä nähdään myös muita vaurioitetuista negatiiveista syntyneitä uusia kollaasiteoksia.
”Erilaisten ykseysihanteiden suosio saattaa estää huomaamasta, miten dualistisia keskeiset ihmisen olemusta koskevat myytit ja teoriat ovat. Henkiolennot jakautuvat hyviin ja pahoihin. Jeesus oli jumala ja ihminen. Gnostikot opettivat, että maailma on valon ja pimeyden taistelukenttä. Sielu valoa, ruumis pimeyttä. Freud hyökkäsi eurooppalaista dualismia vastaan, mutta palasi siihen vanhuusvuosiensa Eros ja Thanatos elämän–kuoleman vieteissä. ” – Markku Envall, Toinen minä.
Taiteen edistämiskeskus on tukenut näyttelyä
Veli Granö on mukana IHME-päivien puheohjelmassa:
IHME-maraton su 29.3. klo 18, Vanha ylioppilastalo
27.3.–19.4.2015
VELI GRANÖ
Persona
Valokuvagalleria Hippolyte
Yrjönkatu 8–10 sisäpiha, 00120 Helsinki
+358 9 612 3344, www.hippolyte.fi
Avoinna: ti–pe 12–16, la–su 12–16
Kiinni 3.4. & 5.4.2015
(kuva: Veli Granö, Hänen mielensä on tutkimaton, (Loa), 2014)