Luola on kuin peili, joka katsoo takaisin, peili, jolla on silmät, peili, joka on yksityinen, minun. Peilistä näkyy valtameri, jokin liikkuva, pysäyttämätön, sininen, ruskea, vihreä, harmaa, painava, kostea, loputon meri. Luola on minun, minun, minun, eikä se ole jaettava. Luola on kehoni, ja kehoni tihkuu nesteitä, merivesi syö sitä hitaasti suudellen, suola nuolee jalkoja, hitaasti odottaen, ja valun siihen kiinni, kunnes minusta tulee meri, hitaasti, kivi syöpyy ja antautuu merelle. Meren pinta on peili, joka ei pysähdy, joka katsoo aina takaisin, vesipisarat nousevat ylös sen pinnalta.

– Emilia Pennanen

Emilia Pennasen näyttely Auringonkehrääjä (Rosa Rocha) Hippolyte Studiossa on valokuvaveistoksista muodostuva kokonaisuus. Näyttelyssä tarkastellaan mistä maisema koostuu, ja tutkitaan miten sitä voisi esittää uudella tavalla. Teoksissa korostuu taiteilijan näkemys feminiinisyyden ja luonnon välisestä yhteydestä, joka ilmenee hallitsemattomana ja ihmisen ulottumattomissa olevana voimana. Työssä pohditaan maiseman näkemisen ja paikassa olemisen kokemuksen välistä jännitettä monimateriaalisissa teoksissa. 

Valokuvaveistoksissa yhdistyvät silkkikankaille vedostetut maisemavalokuvat, jotka on vedostettu digitaalisin ja analogisin menetelmin. Valokuvien sisältö koostuu maisemaa rakentavista yksityiskohdista, kuten kalkki- ja hiekkakivistä, Atlantin valtameren rannikosta ja sen kasvistosta, kotiloiden kuorista ja fossiileista sekä omakuvista maiseman ja sen aineksien kanssa. Pennasen kiinnostus monimaterialisuuteen osana valokuvien tekemistä on muodostunut halusta välittää paikoissa vietetyn kokemuksen kaltaista aistillisuutta. Tekstiileille vedostetut kuvat, puusta muotoillut kehykset sekä kipsivaluista tehdyt veistokset viittaavat kosketukseen sekä luonnossa esiintyviin muotoihin, kuten kalliopintaan, kiviin ja luoliin sekä niitä muokkaavaan, loputtomana pauhaavaan valtamereen.

Teoskokonaisuus sai alkunsa Pennasen työskentelystä Portugalissa, lähellä Atlantin valtameren rannikkoa. Paikassa vietetty aika sai hänet pohtimaan tarkemmin suhdettaan yleväksi miellettyihin maisemiin, kuten valtameriin ja vuoristoihin. Näissä maisemissa on läsnä Pennasen määrittelemä feminiininen voima, joka sekä muovaa että tuhoaa elämää. Taiteilija katsoo, että tämä voima  ei noudata heteronormatiivisia malleja, vaan on vapaata ja sukupuoletonta. Inspiraationa on toiminut Portugalissa kohdattu myytti veden jumalattaresta Nabiasta, joka näyttäytyy taiteilijalle latautuneena kauneuden, limaisuuden, vetisyyden, kauhun ja rakkauden välimuotona. Tämä voima sijaitsee luonnon pysähtymättömässä jatkumossa, joka on hallitsematon, muuttuva ja uudelleen syntyvä. Myytin kautta Pennanen tutkii  työssään luonnon ja feminiinisyyden välisiä yhteyksiä, joita molempia yritetään hallita ja muokata niistä erillisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. 

Näyttelyssä tarkastellaan myös perinteisen maisemavalokuvan kaksiulotteisen pinnan rajallisuutta, joka usein etäännyttää katsojan luonnosta. Pennasen työskentelyn ytimessä on uudenlaisen tavan löytäminen maiseman katsomiseen valokuvataiteen keinoin, poiketen maisemavalokuvauksen perinteestä, tarkastellen sitä läheltä ja monesta eri näkökulmasta.
 

Emilia Pennanen (s. 1990) on Helsingissä asuva valokuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, veistoksen, tekstin ja äänen parissa. Pennanen tarkastelee ruumiillisuuden, maisemavalokuvan, aistillisuuden, luonnon, muistin, läsnäolon, ja feminiinisyyden yhteenkietoutuneisuutta monimateriaalisissa teoskokonaisuuksissaan. Kokeellisuus ja valokuvan rajoja laajentavat työskentelymetodit ovat hänen prosessinsa keskiössä. Pennanen on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmasta (2022) ja kuvataiteen kandidaatiksi Maryland Institute College of Art -taideakatemiasta, Yhdysvalloissa (2014). Pennasen teoksia on ollut esillä näyttelyissä Suomessa, Portugalissa, Yhdysvalloissa ja Englannissa

Näyttelyä ja taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Teosten kasvit on kerätty luonnosta portugalilaisen herbalistitaiteilijan Noa P. Mendesin kanssa.

Ruusukivi-niminen essee, jossa Pennanen tutkii taiteellista prosessiaan Auringonkehrääjä (Rosa Rocha) -näyttelyn parissa, on luettavissa Uumen-alustalla. https://uumen.art/

Emilia Pennanen
Auringonkehrääjä (Rosa Rocha)
11.5.–2.6.2024
Hippolyte Studio

kuva: Emilia Pennanen, Luola, peili, 2024