Hanna Maria Anttilan kokeellinen elokuva Sotakorvaus (2021) käsittelee toisen maailmansodan suomalaisille aiheuttamaa työhön ja tunteisiin liittyvää ylisukupolvista taakkasiirtymää.
Anttila haastatteli 1960- ja 1970-luvulla syntyneitä suomalaisia tunneilmaisuun, puhumattomuuteen ja työhön liittyvistä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Teoksen alkuosan ääniraita on rakennettu näistä haastatteluista. Sota-ajasta kumpuava työteliäisyyden ja tehokkuuden arvostaminen sekä tunteista pidättyminen heijastui vielä 1980-luvulla suomalaisten toimintamalleihin. Kovan työn ihanteella haluttiin varmistaa tuleville sukupolville aiempaa paremmat elinolot. Rakkautta osoitettiin elintasoa parantamalla, jolloin välittämiseen ja läheisyyteen liittyvät sanat jäivät useissa perheissä sanomatta.
Teoksen loppuosa on Anttilan äänikirje omalle, sodan vaurioittamalle isoisälleen. Anttila rinnastaa isoisänsä henkiset ja fyysiset vammat oman sisarensa kehoon. Lasinpuhaltajana toimineen siskon keho hajosi liian raskaasta työstä tehdasolosuhteissa. Anttila analysoi puhumattomuuden taakkaa ja sen välittymistä isovanhemmilta lapsuudenkotiin. Sodan aiheuttamien traumojen ylisukupolvisuus on yhtä aikaa sekä syvästi henkilökohtainen että laajalti jaettu kokemus. Jälkikäteen aikuisena on onneksi mahdollista katsoa lempeästi itseään ja läheisiään, kasvattaa ymmärrystä ja sanoa rakastavansa.
Teoksen kuvaraitaa varten Anttila kuvasi ulkoministeriön arkistossa alkuperäisen Suomen ja Neuvostoliiton välisen sotakorvaussopimuksen. Anttila yhdistää tähän asiakirjaan pandemia-aikaan kuvattuja yksityiskohtia kaupunkilaisten työmatkoilta ja anonyymiksi jääviltä työpaikoilta sekä sota-ajan arkistomateriaalia SA-kuvan arkistosta ja kotialbumeista.
Tehokkuuteen ja resurssien maksimointiin tähtäävästä taylorismista eli tieteellisestä liikkeenjohdosta tuli kehittämisen ohjenuora Suomessa sotakorvausten maksamisen luomien paineiden myötä. Anttilan teoksessa yksityisen ja yleisen välillä vaihtelevat näkökulmat tunnistavat kehityskaaria, jotka määrittelevät paljolti sitä, miltä suomalainen työorientoitunut yhteiskunta tällä hetkellä näyttää. Samalla tämä kehityskulku selittää monia henkilökohtaisia ja perheiden sisäisiä kipupisteitä.
Teoksen äänisuunnittelun ja musiikin on toteuttanut Kaino Wennerstrand.
Hanna Maria Anttila (s. 1974) on taiteilija ja tuottaja, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Taiteilijana hän on kiinnostunut siitä, kuinka yhteiskunnalliset muutokset näkyvät ihmisten arjessa ja elämän yksityiskohdissa. Anttila on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja opiskellut myös School of Visual Arts:ssa New Yorkissa. Anttila on koulutukseltaan myös tuottaja. Hänellä on ollut yksityisnäyttely Hippolyte Studiossa myös vuonna 2016. Hänen teoksiaan on mm. HAM Helsingin taidemuseon kokoelmissa. Taiteellisen työnsä ohella Hanna Maria Anttila toimii suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkin toiminnanjohtajana. www.hannamaria.net
Hanna Maria Anttila
Sotakorvaus
Hippolyte Studio
7.5.–30.5.2021
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16
kuva: stillkuva teoksesta Sotakorvaus, 2021
Kiitos: