“I have learned that the most lethal part of the human body is not the fist; it is the eye. What people see and how people see it has everything to do with power”.

          – Alok Vaid-Menon, Beyond the Gender Binary, 2020.

IN/VISIBILITY pohtii näkyvyyden politiikkaa. Näyttelyn teokset kysyvät pitääkö olla näkyvä ja millä ehdoilla. Vähemmistöjen oikeuksien puolesta taistellessa valokuvaa käytetään usein sen todistusvoiman vuoksi. Silloin keskiöön nousee henkilöiden ja ilmiöiden näkyväksi tekeminen. Toiseus ei kuitenkaan ole aina näkyvää tai sen esiin tuominen voi asettaa kuvissa esiintyvät henkilöt haavoittuvaan asemaan. Teossarja ehdottaa valokuvallisia keinoja, joiden keskiössä ovat itsemääräämisoikeus, epäonnistuminen ja epäselvyys.

Muunsukupuolisten[1] omakuvat toteutettiin yhteistyössä siten, että osallistujilla oli kuvaustilanteessa täysi itsemääräämisoikeus. He tekivät ja valitsivat kuvansa studiossa itse. Tämä on utopian tavoittelua, sillä muunsukupuolisten itsemääräämisoikeus harvoin toteutuu – heitä ei tunnusteta lainvoimaisesti tai tunnisteta arjessakaan. Kokonaisuudessa voidaan ajatella olevan kyse 47 ihmisen yhteisnäyttelystä, koska potretit ovat kuvissa esiintyvien henkilöiden itse ottamia. Ensimmäiset muunsukupuolisten omakuvat on toteutettu osana Lautun valokuvataiteen maisterintutkielmaa ja nyt jatkuvat kuvaukset ovat osa hänen sukupuolentutkimuksen alan väitöskirjatutkimustaan.

Jack Halberstam väittää, että hetero- ja cisnormatiivisessa yhteiskunnassa queer-ihmiset väistämättä epäonnistuvat. Ulkopuolisuus voi kuitenkin auttaa hahmottamaan vallitsevien normien absurdin luonteen. Epäonnistuminen voi olla supervoima. Omakuvien rinnalla näyttelyssä on esillä epäonnistuneita näkymiä, glitchejä, jotka on kuvattu Google Street View -karttapalvelussa. Ne ovat näyttökuva-toiminnolla tallennettuja yksityiskohtia palveluun ladatuista 360°-kuvista. Näyttelyssä nämä abstraktit kuvat esitetään suurina tilan haltuun ottavina teippauksina. Suurennoksissa pikselinen kuvanlaatu, joka sekin vastustaa perinteistä laadukkaan valokuvan normia, tulee esiin.

Jussi Lautu on valokuvataiteilija, joka on hädin tuskin olemassa. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmasta vuonna 2020 ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmasta vuonna 2021. Hänen taiteellisen työnsä keskiössä ovat sukupuolen moninaisuuden kysymykset. Lautu on kiinnostunut valokuvallisten representaatioiden vaikutuksista sekä niiden tuottamiseen liittyvistä valtasuhteista.

Mikäli haluat lisätietoja tutkimuksesta ja/tai olisit kiinnostunut osallistumaan kuvauksiin, ota yhteyttä sähköpostitse jussilautu@gmail.com.

Näyttelyä ovat tukeneet Finnfoto ry, Taiteen edistämiskeskus sekä Olga ja Vilho Linnamon säätiö.

[1] Muunsukupuolisiksi luetaan tässä kaikki, jotka eivät itsestään selvästi identifioidu binäärisen sukupuolinormin mukaisesti naisiksi tai miehiksi.

Jussi Lautu
IN/VISIBILITY

28.10.–20.11.2022
Hippolyte Studio

kuva: Jussi Lautu, Lines of Flight II, 2020