Kaisa Karhun teossarja Mukaelmia maisemasta ja itsestä Valokuvagalleria Hippolytessä tutkii omakuvan, naiseuden ja maiseman välistä suhdetta. Sarja jatkaa taiteilijan Tunteiden kasvio –teoskokonaisuuden teemaa naissukupuolen alisteisesta asemasta luonnon kuvaajana.

Karhun valokuvavedoksista sekä kangastulosteista koostuva näyttelykokonaisuus johdattaa katsojan ylevien maisemien ja pienten performatiivisten eleiden äärelle. Karhun kiinnostus maisema-aiheeseen kumpuaa romantiikan ajan maalaustaiteesta ja subliimin eli ylevän käsitteestä, sekä naistaiteilijuuden ja maisemakuvauksen historiasta. Sarja on saanut alkunsa taiteilijaresidenssissä Kreikassa keväällä 2018, jossa pittoreskit näkymät vuoristoisilla teillä ja oliivipuulehdoissa antoivat alkusysäyksen performatiivisille teoille ja kuville. Karhun teokset syntyvät, kun hän kohtaa maiseman, joka puhuttelee häntä kauneudellaan ja voimakkaalla, selittämättömällä tunteella. Romantiikan ajan maalaustaiteessa juuri subliimin kokemuksen kuvaus oli tavanomaista. Tähän valtavan intensiivisen kokemuksen käsitteeseen liitetään myös hämmennystä, kunnioitusta ja ihmettelyä. Karhua kiinnostaa juuri tämä hämmennys, joiden takia hän kokee maiseman pirstaleisena: osiensa kauniina summana, joka on yhdellä silmäyksellä saavuttamattomissa.

Romantiikalle tyypillisesti tavoittaakseen ja ilmaistakseen todelliset tunteensa oli taiteilijan tavoiteltava henkilökohtaista kosketusta ja yhteyttä luontoon etäällä sivistyksestä. Maisema-aiheet ja omakuvat koettiin ”suurina aiheina”, joihin naisten älyllinen kapasiteetti ei välttämättä riittänyt. Miehisen taiteilijayhteisön asettamat säännöt ja reunaehdot määrittivätkin miltä naistaiteilijoiden kuului näyttää omakuvissa, jotta heidät otettaisiin tosissaan. Karhun omakuvateosten tarkoitus on rikkoa ja tehdä näkyväksi taiteen historiassa esiintyviä sukupuolittuneita ja sisäänrakennettuja merkityksiä.

Karhun työskentelyn keskiössä on sarjallisuus, sekä hänen oman kehonsa käyttö teosten toiminnallisena osana. Toisin kuin yksittäinen kuva, sarja synnyttää käsityksen liikkeestä ja ajasta. Se ohjaa katsomista kuten tarinaa. Karhun kolmiosaiset valokuvasarjat ovat syntyneet vartalon asentojen ja eleiden muutoksilla maiseman vuorovaikutuksessa – omakuvien kohde muuttuu hetkellisesti osaksi näkymää. Räikeiden kuvien sijaan eleet Karhun teoksissa voivat olla pienimuotoisia kuten 1700-luvun naistaiteilijoiden maalauksissa, tai suurempia, helpommin havaittavissa olevia liikkeitä, joilla omakuvan voima korostuu. Muutos, jonka Karhun vartalo, katse tai ele piirtää maisemaan, katoaa siitä ajan saatossa ja maisema jatkaa hidasta muuttumistaan. Yhteinen jälki tallentuu valokuvaan.

Kaisa Karhu on helsinkiläinen valokuvataiteilija, jonka työskentely pohjautuu performatiivisen teon ja valokuvan yhdistämiseen. Henkilökohtaisten tapahtumien kautta Karhu pohtii teoksissaan naistaiteilijuutta sekä naissukupuolen alisteista historiaa luontoaiheiden kuvaajana. Karhun edellinen yksityisnäyttely Tunteiden kasvio (2016) oli esillä Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa 2016 sekä Valokuvakeskus Nykyajassa Tampereella 2017. Karhu valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmasta keväällä 2017.

Näyttely on saanut tukea Suomen kulttuurirahastolta.

Kaisa Karhu
Mukaelmia maisemasta ja itsestä
Valokuvagalleria Hippolyte
27.3.–26.4.2020
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16

kuva: Kaisa Karhu, Self-portrait, 2018