Kun kuparilaatta asetetaan syövyttävään liuokseen, syntyy laatalle kuoppa tai syvennys. Mittakaavaltaan syntyvä kuoppa voi olla silmälle lähes näkymätön mutta koskettaessa tunnistettavissa. Notkelma muuttaa kaksiulotteisen pinnan kolmiulotteiseksi muodoksi. Kun laatan syvennyksiin hierretään öljyinen painoväri ja käytetään hyväksi kovaa puristusvoimaa ja liikettä, toimii laatan muoto alkupisteenä tapahtumasarjalle, jonka myötä paperille siirtynyt ja painautunut jälki voi ehdottaa kuvallisia mahdollisuuksia.
Laura Vainikan näyttely (a)Fantasy on tilallinen kokonaisuus, joka muodostuu syövytetyiltä kuparilevyiltä painetuista syväpainovedoksista, valosta ja noesta. Valokuvagalleria Hippolytessä esillä oleva kokonaisuus on jatkumoa Vainikan vuonna 2019 alkunsa saaneelle yksityisnäyttelyiden sarjalle Amatöörin observatorio. Nyt esillä on sarjan neljäs osa.
Näyttelyn teokset käsittelevät näkemistä ja havainnon kokemusta, sekä valon ja kuvan aiheita. Vainikka pohtii työskentelyssään, millä tavoin edellä mainitut teemat suhteutuvat kosketukseen, materiaan ja fyysisyyteen.
Vainikan vedoksissa kuva on monella tapaa vähäisessä roolissa tai jopa tyystin poissaoleva, sillä työskentelyn prosessit eivät perustu kuvallisiin referensseihin. Vainikan käyttämien työmenetelmien alkuperä on kuitenkin sidoksissa visuaalisen jäljentämisen ja imitoinnin perinteeseen*. Tämän myötä näyttelyn teoksissa lähestytään myös valokuvaan liitettävää reproduktion ja monistamisen tematiikkaa sekä pohditaan kuvan tai kuvallisuuden reunaehtoja.
Kun näkymän alkuperää ei ole teoksen tarjoamassa todellisuudessa läsnä, laatan rakenne ja sen reunojen painaumat paperin pinnalla voivat johdatella katsojan kuvalliselle katvealueelle, jossa kuvittelu ja muistelu ovat oleellisessa roolissa. Katseen vaeltaessa paperin pinnalla: kohoumissa, painaumissa, pigmentin kasaumissa ja valollisissa tapahtumissa voi nousta esiin kysymykset siitä, mitä ja miten katsotaan tai mitä nähdään. Tuossa hetkessä voivat fyysinen todellisuus ja fantasia kohdata.
Laura Vainikka (s. 1979) on Tuusulassa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija ja taidegraafikko. Hän työskentelee monialaisesti, mutta painetun taiteen menetelmät ovat keskeisessä roolissa. Häntä kiinnostaa erityisesti painomenetelmiin liittyvät erilaiset materiaalit sekä niihin sisältyvät fyysiset prosessit. Vainikan teoksia leimaa usein myös valokuvalliset kaiut, vaikkakin hän työskentelee pääsääntöisesti ilman linssipohjaisia menetelmiä.
Vainikka on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2013. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityisnäyttelyissä Suomessa, mm. HAA Galleriassa, Galleria KONE:ssa sekä yhteisnäyttelyissä, mm. Nuoret 2011 Taidehallissa ja Nordic Contemporary Print Triennialissa Ruotsissa. Vainikan teoksia on mm. Suomen Valtion sekä Porin ja Jyväskylän Taidemuseoiden kokoelmissa. Vainikka on ollut mukana kirjoittamassa ensimmäistä suomenkielistä taideteoreettista julkaisua Siirtymisen ja välittymisen taide (toim. Päivikki Kallio). Jossa hän kirjoittaa työskentelyprosessistaan ja pohtii silmäkeskeisen kulttuurin kritiikkiä suhteessa painomenetelmiin.
Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.
* Teoksissa käytetty akvatinta-tekniikka on syövytysmenetelmä, joka kehitettiin alun perin imitoimaan maalauksellisia eleitä sekä luomaan syväpainokuviin valööriefektejä. Akvatintalaatassa esiintyvä pisterakenne vastaa rasterikalvon rakennetta. Se lähestyy myös rakeisen filmikuvan estetiikkaa.
Laura Vainikka
(a)Fantasy
25.11.–18.12.2022
Valokuvagalleria Hippolyte
kuva: Laura Vainikka