Maija Närhinen 7.–30.5.2021

Valokuvagalleria Hippolyte

Maija Närhisen näyttelyssä etsitään esineiden rajoja. Erilaiset tavarat ovat Närhisen esineinstallaatioissa katoamaisillaan toistensa joukkoon. Ne rinnastuvat ja jopa sulautuvat toisiin samanlaisiin tai samankaltaisiin; itsensä likiarvoihin, joihin näyttelyn nimikin – likiarvon merkki – viittaa. Teokset löytävät materiaalistaan yhteneväisyyksiä eri tavoin. Joskus samankaltaisuus perustuu esineiden yhtenevään väriin tai muotoon, vaikka niiden käyttötarkoitus saattaa olla eri. Osassa puolestaan lukuisat samaan käyttöön tarkoitetut tavarat on soviteltu toisiinsa uusiksi muodoiksi. Kaikissa teoksissa kuitenkin yksittäisen esineen identiteetti on häviämässä muiden joukossa. Närhisen käsittelyssä niistä tulee väriä, viivaa ja teoksen rytmin elementtejä.

Maija Närhisen teokset tarkastelevat samankaltaisuuden ja erilaisuuden rajapintaa, mutta myös käsitteiden ja kategorioiden pysyvyyden näennäisyyttä. Vaikka esine on yksinkertaista ymmärtää selkeärajaiseksi ja pysyväksi, on se kuitenkin helpommin korvattavissa kuin mieleen juurtunut ajatus tai asenne. Toistensa sekaan katoavat ja joukkoon sulautuvat, satunnaisilta vaikuttavat, tavarat muuttuvat yhtä aikaa sekä merkityksettömiksi osasiksi massaa että yksilöiksi, joiden eroavaisuudet ryhmää tarkasteltaessa pistävät entistä selvemmin silmään. Toisaalla hyllyriveille asetellut yksittäiset esineet saattavat vaikuttaa kuin evoluutioteorian mallinnukselta, jossa muoto hakee kuvitteellista täydellisyyttä. Elottomista esineistäkään ei kuitenkaan lopulta selviä vahvin tai elinvoimaisin, vaan se joka sattumien summana kelpaa käyttöön.

Vaikka Maija Närhisen näyttely ei lähtökohtaisesti kommentoi kulutuskulttuuria tai luonnonvarojen tuhlausta, on teoksiin käytettyjä esineitä kuitenkaan vaikea ajatella ilman niistä monen ilmeistä kertakäyttöisyyttä. Poisheitettävyys ei aina liity arvoon vaan ennemminkin esinesuhteeseen. Tavaroita ei ehkä saisi pitää ohimenevänä, kertakäyttöisenä viihteenä, mutta kuitenkin niihin kiintyminen voi myös olla yhtä lailla epäilyttävää ja ei-toivottua. Keräilyn, säilyttämisen ja hamstraamisen raja voi joskus olla häilyvä, ja tätä aihetta Maija Närhinen on käsitellyt aiemmassa työskentelyssään – muun muassa edellisessä näyttelyssään Hippolytessä.

Maija Närhinen on Helsingissä toimiva kuvataiteilija. Työssään hän yhdistää usein eri kuvaamisen tapoja, kuten kolmiulotteisen ja kaksiulotteisen teoksen elementtejä, samassa teoksessa. Närhinen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta, jonne hän valmistelee parhaillaan myös kuvataiteen tohtorin tutkintoa. Maija Närhisen teoksia on esillä parhaillaan Rovaniemen taidemuseon Jälkiä näyttelyssä, jonka lisäksi hän on mukana myöhemmin tänä vuonna avautuvissa Keravan taidemuseon Sininen Planeetta näyttelyssä, Porvoon Triennaalissa sekä Taideyliopiston Tutkimuspaviljonki #4:ssä Hietaniemessä Helsingissä. Närhisen viimeisimmät yksityisnäyttelyt ovat olleet Helsingissä Galleria Sculptorissa (2018) ja Hippolyte Studiossa (2017). Hänen teoksiaan on mm. HAM Helsingin taidemuseon, Nykytaiteen museo Kiasman, EMMA – Espoon modernin taiteen museon, Jenny ja Antti Wihurin rahaston, Helsingin yliopiston ja Pohjoismaisen akvarellimuseon kokoelmissa. www.maijanarhinen.fi

Huom! Voit tutustua näyttelyyn nyt myös virtuaaliesittelyn avulla täällä.

Maija Närhinen

Valokuvagalleria Hippolyte
7.5.–30.5.2021
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16

installaatiokuvat alla: Milla Talassalo

 

Kiitos: