Matthew Cowanin näyttely on eräänlainen taiteellisen tutkimuksen muistikirja, jossa taiteilija käsittelee historiallisia maaseudun tapoja ja perinteitä eri näkökulmista. Helsingin keskustassa sijaitsevasta galleriasta katsoen se puolestaan lähestyy kuvitteellista kynnystä joka merkitsee siirtymää maalaisuuden alueelle. para field notes on jo kuudes Valokuvagalleria Hippolyten ja Koneen Säätiön ylläpitämän Saaren kartanon residenssin yhteistyönäyttelyiden sarjassa.
Näyttelytilan valtaavissa installaatioissa on käytetty heinää ja muita maaseudulta tuttuja asioita. Yhdessä kasveja, eläimiä ja kansaperinteeseen viittaavia esineitä hyödyntävien valokuvien ja videoiden kanssa ne rakentavat erilaisista maalaisuuteen liittyvistä käsityksistä syntyvän maiseman. Installaation osana on Tavastilan kotiseutumuseosta Mynämäeltä valittuja esineitä, jotka tarjoavat katsojalle suoran linkin aikaan jossa ne olivat osa arkista elämää. Osa videoista on myös toteutettu Mynämäen mieslaulajien avulla.
Matthew Cowan on jo pitkään taiteellisessa työskentelyssään tutkinut vanhojen tapojen ja taikauskojen outoa ja irrallistakin läsnäoloa nykyajassa. Tutustuessaan Saaren kartanossa oleskellessaan paikalliseen kansanperinteeseen ja alueen historiaan hän törmäsi Kalannin kirkon seinämaalauksissa paholaista muistuttaviin hahmoihin. Petrus Henrikssonin 1400-luvulla maalaamat, ihmisiä ylhäältä katselevat oliot osoittautuivat kuitenkin parana tunnetuiksi hahmoiksi. Para on yliluonnollinen olento, joka, vaikkei varsinaisesti edustakaan pahuutta, kuuluu yleiseurooppalaiseen maitoa varastavien taruolentojen perinteeseen. Paran saattoi rakentaa tavallisista kotitaloustavaroista ja se herätettiin henkiin loitsun avulla, jotta se voisi sitten tuottaa hyötyä, käytännössä maitoa ja voita, omistajalleen. Paran uskottiin voivan imeä maitoa naapurin lehmien utareista, jota se sitten kantoi vatsassaan kotiin oksentaakseen tai ulostaakseen sen isäntäväkensä kirnuun. Yleisen uskomuksen mukaan maito muuttui paran vatsassa voiksi. Parat ovat esimerkki vanhasta uskomuksesta jonka mukaan hyvä onni on rajallinen hyödyke. Näyttelyssä vierailija voi aistia niiden läsnäolon päänsä yllä aivan kuten Kalannin seurakuntalaiset jo yli viiden sadan vuoden ajan.
Erilaiset tavat joilla on pyritty varmistamaan rajallisen hyvän onnen osuminen juuri omalle kohdalle ovat läsnä monissa para field notes -näyttelyn teoksissa. On erityisen sopivaa että Hippolyten ja Saaren kartanon yhteisnäyttely osuu tällä kertaa kevätkaudelle ja että avajaisia vietetään pääsiäisviikolla, mikä on perinteisesti ollut kriittistä aikaa juuri tässä mielessä. Pitkän talven lähestyessä loppuaan kesäkauden valmistelut voivat alkaa. Historiallisesti tähän aikaan liittyy perinteitä joilla suojattiin karjaa liian aikaisen laitumelle laskemisen vaaroilta. Keväällä, myös näyttelyssä näkyvillä olevat, käärmeet heräävät maanalaisista talvipesistään. Ensin esiin ilmestyvät koiraat lämmittelemään kehoaan ensimmäisissä auringonsäteissä. Pian naaraat liittyvät joukkoon kun maa hiljalleen lämpenee sään mukana. Kaksihaaraisella kielellään käärmeet pystyvät “haistamaan” ympäristöään kolmiulotteisesti heiluttelemalla sitä puolelta toiselle. Haaroittunut on myös koiraskäärmeen hemipenis tai penis.
Useimmat meistä eivät elä maailmassa, jossa luonnonilmiöt olisivat yhteydessä jokapäiväiseen elämäämme, mutta lähimenneisyydessä tilanne oli toinen ja vain muutama vuosisata sitten suurin osa Euroopan väestöstä asui pienissä maatalouteen perustuvissa yhteisöissä. Ihmiset yhdistivät perinteitä ja maagisia esineitä kykyyn tuottaa onnea luonnon avulla ja yrittivät niillä vaikuttaa asioiden kulkuun ja tulevaisuuden tapahtumiin. Hyvän tuurin taikauskoinen maanittelu on ilmiönä meille vielä tänäkin päivänä tuttua ja monen siihen liittyvän nykyperinteen juuret ovat tavoissa joilla on pyritty varmistamaan ruoan tuotannon onnistuminen sekä jälkikasvun takaaminen niin ihmisille kuin eläimillekin.
Matthew Cowan (s. Uusi-Seelanti) on sekä Berliinissä että Helsingissä toimiva kuvataiteilija, joka työskentelee eurooppalaisen kansanperinteen parissa. Hänen teoksensa ovat valokuvia, videoita, installaatioita sekä performansseja, jotka leikittelevät kansanperinteiden nykyajassa jatkuvaan suosioon liittyvän outouden kanssa.
Eurooppalaisessa yhteiskunnassa ihmisillä on erikoinen suhde kansanperinteeseen, johon liittyy yhtäältä menneisyyden vieroksuminen ja toisaalta pitkään säilyneen rituaalin spektaakkeliarvo. Matthew Cowanin perinteiden juhlallisuuden ja performatiivisuuden tutkimuksessa yksi pääteemoista on huumorin läsnäolo ja tavanomaisen sosiaalisen järjestyksen kumoutuminen. Totuttujen roolien koomillinen vaihtuminen on keskeistä siinä miksi ihmiset nauttivan kansanperinteistä ja niihin liittyvistä rituaaleista. Viimeisimmissä näyttelyissään Matthew Cowan on hyödyntänyt kansanperinne- ja museoesineistöä. Niitä käsittelemällä hän sukeltaa käsityksiämme menneestä muokkaaviin rakenteisiin ja tulkitsee uudelleen ehdotettuja todisteita historiallisen identiteetin esityksistä. Hänen teoksensa voi nähdä perinnetapoja jäljittelevinä performansseina, jotka leikkivät rituaalien sisältämillä, ihmisen menneeseen yhdistävillä, elementeillä.
Matthew Cowan työskenteli Saaren kartanossa ensimmäisen kerran vuonna 2013 ja sen jälkeen kartanon kutsutaiteilijana syksystä 2016 kevääseen 2017. Hän suorittaa parhaillaan Taiteen tohtorin tutkintoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa Helsingissä.
Lue lisää Matthew Cowanista ja tutustu Saaren kartanoon.
Matthew Cowan
para field notes
6.–22.4.2018
Valokuvagalleria Hippolyte & Hippolyte Studio
Avoinna: ti–pe 12–17, la–su 12–16