Paula Humbergin näyttelyssä Dispersal biologia taipuu esteettiseen ilmaisuun ja maalaukselliset kuvat lapinvuokkomättäistä viestivät ilmastollisesta ahdingosta. Humbergin valokuvasarja ja biotaideprojekti visualisoi ilmastonmuutoksen ja pölyttäjien vähenemisen vaikutuksia luontoon.

Humbergin näyttelyn nimi Dispersal (levittäytyminen) viittaa siitepölyn leviämiseen, joka voi tapahtua esimerkiksi tuulen tai pölyttäjinä toimivien eläinten avulla. Humberg kuvasi Hippolyte Studiossa esillä olevan teossarjan kesällä 2018 Grönlannissa Zackenbergin tutkimusasemalla, jossa hän toteutti kokeen paikallisilla pölyttäjillä ja lapinvuokoilla. Lapinvuokko on Grönlannissa runsaslukuinen laji, joka tarjoaa ravintoa esimerkiksi sitä pölyttäville sukaskärpäsille. Tutkimusasemalla on havaittu, että alueen sukaskärpästen määrä on vähentynyt muutamassa kymmenessä vuodessa jopa 80 %, ja merkittävin syy vähenemiselle on mitä todennäköisimmin ilmastonmuutos.

Humberg teki asemalla yhteistyötä kasvi-pölyttäjäyhteisöjä tutkivan biologi Riikka Kaartisen kanssa. Kokeessa hyödynnettiin fluoresoivaa pigmenttiä, joka hohtaa kirkkaasti ultraviolettivalossa. Tavoitteena oli selvittää, miten hyvin erilaiset pölyttäjäkokoonpanot levittävät pigmenttiä kukasta toiseen, eli kuinka pölyttyminen onnistuu. Humberg valokuvasi lapinvuokkomättäitä kenttästudiossa, jonka ainoana valonlähteenä oli ultraviolettilamppuja. Kuvaamisen jälkeen kasvustot peitettiin harsoteltoilla ja telttoihin päästettiin pölyttäjiä, joiden annettiin olla teltoissa 72 tuntia. Kun hyönteiset oli kerätty talteen, Humberg kuvasi kasvustot uudestaan. Kuvista voi päätellä, että pölytys on onnistunut heikommin B-ryhmän teltoissa, joissa sukaskärpäsiä oli vähemmän.

Hippolyte Studiossa ja gallerian eteisessä esillä olevat teokset kuvastavat napa-alueiden surullista tilannetta. Niiden arvioidaan lämpenevän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta muuta maapalloa nopeammin. Ilmastonmuutos lisää myös sadantaa ja äärimmäisten sääilmiöiden määrää. Grönlanti toimii eräänlaisena luonnon omana laboratoriona, jonka ekologiset yhteisöt ovat yleensä yksinkertaisia ja herkkiä muutokselle. Vuosi 2018 oli Zackenbergissä poikkeuksellisen luminen. Se oli aseman mittaushistorian vaikein eläimille ja kasveille, joiden lisääntyminen epäonnistui laajasti pitkään maassa viipyneen lumen takia. Alueella elää luonnostaan vain kaksi kimalaislajia, ja mehiläisten puuttuessa sukaskärpäset toimivat tärkeinä pölyttäjinä. Niiden määrän vähenemisellä voi olla laajoja vaikutuksia koko ekosysteemiin.

Paula Humberg on Jyväskylässä asuva valokuva- ja biotaiteilija, joka häilyy taide- ja tiedemaailman rajalla. Humberg kiinnostui biotaiteesta sekä taiteen ja tieteen välisistä yhteistyöhankkeista opiskellessaan samanaikaisesti kuvataidetta ja biologiaa. Usein Humberg kokeekin tieteen itselleen läheisemmäksi. Parhaillaan hän viimeistelee biologian opintojaan Itä-Suomen yliopistossa. Taiteellisessa työskentelyssään Humberg käyttää neulanreikäkuvausta, kamerattomia kuvantekemisen metodeja sekä vaihtoehtoisia valonlähteitä. Humbergin taidegrafiikan opinnot näkyvät hänen viehtymyksessään vähäeleiseen ja graafiseen ilmaisuun. Humbergin valokuvia on ollut esillä muun muassa Suomen valokuvataiteen museossa. www.paulahumberg.com

Projekti ja näyttely ovat saaneet tukea Taiteen edistämiskeskukselta, Suomen kulttuurirahastolta ja Suomen taideyhdistykseltä.

Paula Humberg
Dispersal
Hippolyte Studio
31.1.–23.2.2020
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16

kuva: Paula Humberg, Slot A1 at 72h, 2018
kuvat näyttelystä: Milla Talassalo