(se nedan för svenska)
VALOKUVAGALLERIA HIPPOLYTE
Yrjönkatu 8–10 (sisäpiha), 00120 Helsinki, +358 9 612 33 44, www.hippolyte.fi
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16 (Kiinni: 9.5.2013)
3.–26.5.2013
PEKKA NISKANEN
South by East and East by North
Keskustelutilaisuus ke 8.5.2013 klo 17 (keskustelu englanniksi)
South by East and East by North on video- ja ääni-installaatio, jota kuvattiin loppuvuodesta 2012 Burmassa Yangonissa ja Etelämantereella.
Matkustin Etelämantereelle norjalaisella Fram-aluksella, jolla oli filippiiniläinen alipäällystö. Teoksessani tiedemies, Markku T Kurkinen, ja laivan matruusi Protacio Mabunga ystävystyvät matkalla Antarktiksen niemimaahan. Pyörätuolilla liikkuva Kurkinen halusi nähdä pingviinit ja Etelämantereen. Mabunga joutui Antarktikselle elättääkseen perheensä. Miehet unohtavat aluksen kirjoittamattoman säännön, jonka mukaan laivan alipäällystön tulisi pitää kunnioittavaa etäisyyttä matkustajiin.
Videoinstallaation musiikin on tehnyt Burmassa tapaamani äänitaitelija Tay Wai Aye Chan. Vaikka yhdistänkin musiikin teoksessani Etelämantereeseen, on sillä myös toinen merkitys. Musiikki kertoo Yangonissa asuvan Aye Chanin äidin kuolemasta ja buddhalaisuuden käsityksistä kuoleman hetkestä. Hän kertoo videolla pyrkimyksestään pitää yhteyttä kuolleeseen äitiinsä sekä äänten merkityksestä elämän ja kuoleman välisessä tilassa. Etelämantereella Kurkinen ja Mabunga puhuvat myös kuolemasta. Hänen työskennellessään Fram-laivalla Mabungan veli ja isä kuolivat. Vasta ystävystyminen aivotutkijana ja patologian professorina työskentelevään Kurkiseen sai tämän jälleen hymyilemään.
Vaikka teokseni tarinat liittyvät kuolemaan nousee teoksessa esiin myös jälkikolonialistista aikaa elävä Burma sekä tieteellisiin tarkoituksiin kolonialisoitu Etelämanner. Burman ja Filippiinien haasteena on länsimaiden uuskolonialismi, jonka seurauksena kaakkoisaasialaisista on tullut haluttua halpatyövoimaa myös risteilyaluksille, eikä turismi Etelämantereelle olisi mahdollista ilman risteilyaluksilla työskenteleviä aasialaisia siirtotyöläisiä. Kaakkoisaasiasta lennätetyt työntekijät asuvat Etelämantereelle kulkevalla laivalla lähes puolet vuodesta. He kutsuivat Antarktista tyhjyydeksi, paikaksi ”ei missään”.
Teokseen liittyy myös ajatus orientista, lännen luomasta ”toisesta”. Etelämanner on ehkä viimeisin paikka maapallolla, jonka länsi on valloittanut omaan etupiiriinsä, ja sitä hallitaan samalla länsimaisella katseella, rationaalisuudella ja fiktiivisillä kuvauksilla, jotka olivat myös keskeisiä välineitä orientalismin määritellessä itää.
South by East and East by North esitetään ensimmäisen kerran Hippolytessä toukokuussa 2013 pidettävässä yksityisnäyttelyssäni.
Pekka Niskanen (s.1961)on mediataiteilija ja elokuvantekijä, jonka teoksia on esitetty ympäri maailman. Tämän lisäksi Niskanen on visualisoinut kokeellista teatteria Suomessa, sekä lavastanut ja puvustanut Göteborgin oopperan tuotannon Verdin Rigoletosta. Pekka Niskanen on kuratoinut taidenäyttelyitä taidemuseoihin ja -laitoksiin Suomessa ja on toiminut mediataiteen luennoitsijana niin Aalto-yliopistossa, Taideyliopistossa kuin Tampereen Ammattikorkeakoulussakin. Parhaillaan hän työstää väitöskirjaansa Kuvataideakatemiaan aiheesta ”Medioituneet tilat identiteettipolitiikan rakentajana”.
Näyttelyä ovat tukeneet: AVEK, Taiteen edistämiskeskus/Uudenmaan taidetoimikunta
FOTOGALLERI HIPPOLYTE
Georgsgatan 8–10 (innergård), 00120 Helsingfors, +358 9 612 33 44, www.hippolyte.fi
Öppet: tis–fre 12–17, lör–sön 12–16
3.–26.5.2013
PEKKA NISKANEN
South by East and East by North
Diskussionstillfälle ons 8.5.2013 kl. 17 (diskussion förs på engelska)
South by East and East by North är en video- och ljudinstallation, som filmats under slutet av år 2012 i Yangon i Burma och på Antarktis
Jag reste till Antarktis med det norska fartyget Fram, som hade ett filippinskt underbefäl. I mitt verk blir vetenskapsman Markku T. Kurkinen och fartygets matros Protacio Mabunga vänner under resan till den Antarktiska halvön. Den rullstolsburne Kurkinen ville se pingvinerna och Antarktis. Mabunga hamnade på Antarktis för att försörja sin familj. Männen glömmer den oskrivna regeln ombord, enligt vilken fartygets underbefäl bör hålla en respektfull distans till passagerarna.
Videoinstallationens musik har gjorts av ljudkonstnären Tay Wai Aye Chan som jag träffade i Burma. Trots att jag förenar musiken i mitt verk till Antarktis har den även en annan betydelse. Musiken berättar om Aye Chans i Yangon boende mors bortgång och den buddhistiska uppfattningen om dödens ögonblick. I videon berättar han om sin strävan att hålla kontakt med sin döda mor, samt om ljudens betydelse i tillståndet mellan livet och döden. På Antarktis talar Kurkinen och Mabunga också om döden. Mabungas bror och far gick bort då han arbetade på fartyget Fram. Det var vänskapen med Kurkinen, som arbetar som hjärnforskare och patologiprofessor, som åter fick Mabunga att le.
Trots att berättelserna i verket berör döden, stiger där även fram ett Burma som lever i postkolonialistisk tid, samt ett för vetenskapliga ändamål koloniserat Antarktis. Burmas och Filippinernas utmaning är den västerländska nykolonialismen, som haft som följd att sydostasiater blivit eftertraktad och billig arbetskraft även för kryssningsfartyg. Turismen till Antarktis skulle inte ens vara möjlig utan asiatiska gästarbetare på kryssningsfartygen. Arbetarna som flugits från Sydostasien bor nästan hälften av året på fartyget som åker omkring i Antarktis. De kallar Antarktis för tomheten, stället ”ingenstans”.
Verket berör även tanken om orienten, ”det andra”, som skapats av väst. Antarktis är kanske det sista stället på jorden, som västvärlden har erövrat till sin egen intressesfär. Antarktis styrs med samma västerländska blick, rationalitet och fiktiva skildringar, som var centrala instrument även då orientalismen definierade orienten.
South by East and East by North visas för första gången under maj 2013 i min separatutställning på Hippolyte.
Pekka Niskanen (f. 1961) är en mediakonstnär och filmskapare vars verk har visats runtom i världen. Förutom att ha visualiserat experimentell teater i Finland har Niskanen även gjort scenografi och dräkter för Göteborgsoperans uppsättning av Verdis Rigoletto. Niskanen har kurerat konstutställningar för finländska konstmuseer och institutioner, samt verkat som föreläsare i mediakonst på Aalto-universitetet (Helsingfors), Konstuniversitetet (Helsingfors) och Tammerfors yrkeshögskola. För tillfället arbetar han med sin avhandling ”Mediated Spaces and the Construction of Identity Politics” på Bildkonstakademin i Helsingfors.
Utställningen har fått stöd av: AVEK, Centret för konstfrämjande/Nylands konstkommission
