Vuonna 2026 tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta siitä, kun Chalon-sur-Saônen laitamilla sijaitsevan maalaistalon ikkunasta tallennettiin maailman ensimmäinen säilynyt valokuva. Valokuvaaja Joseph Nicéphore Niépcen ottama kuva kiinnittää yhteen valokuvan ja ikkunan. Ikkuna ei ainoastaan rajaa näkymää, vaan toimii siirtymänä havainnon ja kuvan välillä. 

Astuessaan näyttelyyn katsoja kohtaa nykypäivänä otetun valokuvan, joka esittää Niépcen talon ulkopuolelta kuvattuna. Niépcen valokuva suuntautuu talosta ulospäin, mutta kuva talosta ja sen ikkunasta kääntää katseen takaisin alkupisteeseen: talon ullakolle. Näyttelyssä katsoja kohtaa eräänlaisen kulissin, jossa valon sijaan varjoista tulee kuvan materiaalia, ja jossa kuvan ja kuvittelun sekä havainnon ja kielen rajat liikkuvat.

Neljästä erillisestä valokuvasta koostuva teos Näkymä (auringonlasku) esittää ikkunoiden seinälle piirtämiä varjoja. Teos on kuvattu laskevan auringon aikaan, kun loivasta kulmasta tuleva valo on tuonut esiin avoimien ikkunakarmien muodot. Ovia muistuttavat teokset Tilanjakaja I & II koostuvat tilassa seisovista saranallisista alumiinikehyksistä, joihin on kumpaankin kiinnitetty neljä valokuvaa. Kuvissa nähdään liikesarjat pimeään ja valoisaan huoneeseen avautuvien ovien luomasta varjosta. Tämä valoisan ja pimeän tilan välinen vastakkainasettelu viittaa valokuvauksen kantamuotoihin, camera lucidaan ja camera obscuraan, ja niiden kirjaimellisiin merkityksiin: valoisaan ja pimeään huoneeseen. Tämä asetelma avaa tien näyttelyn taiteilijoita askarruttavan kysymyksen äärelle: mitä kuvat ovat, ja miten ne muuttavat tapaamme katsoa maailmaa?

Galleriaan toteutettu filmiprojisointi Lukija, valo tekee näkyväksi tapahtuman, joka muutoin piiloutuu näköhavainnolta. Kuvan taustaan kerrostuu ilmavirtojen väreily, joka paljastuu vasta, kun valo piirtää sen varjon paperille. Varjo siirtää huomion konkreettisista objekteista, kirjasta ja kynttilästä, kohti abstrakteja käsitteitä, muistia ja ymmärryksen etsimistä.

Näyttelyn teoksissa valokuva ei esitä asioita suoraan, vaan viittaa niihin poissaolon kautta. Varjot esittävät häiriötä valon kulussa ja sitä, miten myös havainto rakentuu epäsuorista jäljistä. Tätä ajatusta tiivistää diptyykki Sivut 110 & 111, jossa kaksi sanaa “Näkymä” ja “näky” asettuvat vastakkain. Ensimmäinen viittaa ulkoiseen, suoraan havaittavaan, kun taas jälkimmäinen tuo esiin jotakin sisäistä, epäsuoraa tai harhaista. Juuri epäsuorassa viittaavuudessaan varjot ja sanat muistuttavat toisiaan: kummatkin ovat jälkiä jostakin poissaolevasta. Näyttelykokonaisuudessa juuri tämä näkymätön, taustainen ja katkoksellinen elementti saa oman painonsa. Mitä tapahtuu, kun kohde ei ole enää ensisijainen, vaan merkitys alkaa rakentua siitä, mitä emme katso suoraan?

Tanja Koljonen (s. 1981) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän työskentelee taidegrafiikan ja valokuvauksen laajennetulla kentällä tehden paperipohjaisia teoksia sekä taiteilijakirjoja ja julkaisuja jotka laajenevat näyttelykokonaisuuksiksi. Keskeistä Koljosen työskentelylle on kirjoitetun kielen suhde kuvaan, ja kuinka näitä elementtejä sekoittamalla lukemisen sekä näkemisen totutut suunnat ja tavat kyseenalaistuvat. Koljonen on pitänyt yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja Euroopassa sekä osallistunut kansainvälisiin residensseihin (Leipzig International Artist Program, Leipzig 2018; Kempinski Young Artist Program, Shanghai & Peking 2015; International Studio Program Künstlerhaus Bethanien, Berliini 2014). 

Juuso Noronkoski (s. 1983) on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija. Hän valmistui Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelmasta vuonna 2015. Noronkosken työskentelyssä yhdistyvät valokuva, video, ääni, veistos ja kirjoittaminen. Hänen taiteensa keskiössä on kuvien merkityksen rakentuminen sekä se, miten visuaalinen kokemus muotoutuu tilan, ajan ja materiaalisen läsnäolon kautta. Noronkosken teoksia on ollut esillä kansainvälisesti, ja hänellä on ollut yksityisnäyttelyitä Suomessa, Saksassa ja Japanissa. Vuonna 2024 hänelle myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto.

Taiteen edistämiskeskus Taike on tukenut taiteilijoiden työtä.

Tanja Koljonen & Juuso Noronkoski
Näkymä, näky
9.1.–1.2.2026
Valokuvagalleria Hippolyte

kuva: Juuso Noronkoski, Tilanjakaja II, 2025