Charlotte Clermontin näyttely du soleil, que ça existe Hippolyte Studiossa on kaksikanavainen analoginen projisointi. Elokuvaa, ääntä ja tilaa käyttäen teos tutkii ajallisuutta, jonka kautta keho muodostaa, säilyttää ja luo sitä, mitä pidämme todellisuutena. Halun, etäisyyden ja kielen teemoihin keskittyvän tekstuaalinen kokonaisuus liikkuu kielen ja maisemien laajuudessa. Teos tarkastelee vuoropuheluun kätkeytyvää tilaa ja lähestyy maisemia ikään kuin ne olisivat kehoja. Tarkastelun kohteena on ihmisen suhde luonnon elementteihin, ennen kaikkea veteen. Teoksen keskiössä on sekä veden että identiteetin virtaavuus, mikä kutsuu katsojaa pohtimaan itsen ja havainnon luonnetta.

Mustavalkoiselle 16 millimetrin filmille kuvatun teoksen näkymät ottavat etäisyyttä klassiseen elokuvakerrontaan; ne ovat pikemminkin kuin liikkuvia valokuvia. Hitaasti avautuvat figuratiiviset maisemapanoraamat ja kehoista otetut lähikuvat ovat abstraktin rajamailla. Clermont on käyttänyt kokeellista solarisaatiotekniikkaa, jolla hän hämärtää piirustuksen, maalauksen ja elokuvan välisiä rajoja. Näin syntyvä valon, varjon ja tekstuurien leikki on omiaan syventämään teoksen emotionaalista syvyyttä. Teoksen äänimaisemaan sisältyy ranskaksi ja suomeksi puhuttua dialogia, mikä sekin kyseenalaistaa ajatusta yhtenäisestä identiteetistä; kun sama ääni tuntuu kuuluvan useille eri ihmisille, se korostaen pirstoutumisen ja moninaisuuden teemoja.

Näyttelytila on rakennettu muistuttamaan teatteria, jossa teos esitetään 16 millimetrin filmiprojektoreilla. Clermontin valitsemat tekniikat vahvistavat teoksen sisällöllistä ja runollista yhtenäisyyttä sijoittamalla sen esteettiseen kehykseen, jota luonnehtii laajennettu ajallisuus, toistuvuus ja läsnäolo. Projektin yleistunnelma on saanut inspiraationsa Marguerite Durasin teoksesta Kuolemantauti (1982), jossa Duras kuvaa, miten öiselle pimeälle merelle avautuvasta ikkunasta muodostuu hänen romaaninsa keskeinen elementti. Näyttelyssä kirjailijan käyttämän kuvaston vastineena on pehmeä, sinertävä valaistus, joka tuo mieleen yöllisen meren.

Charlotte Clermont (s. 1991, Kanada) asuu ja työskentelee nykyisin Helsingissä. Hänen taustansa on analogisessa kokeellisessa elokuvassa, ja nykyisin hän kehittää taiteellista työskentelyään, jossa muisti, aistimukset ja muutos muovautuvat muokattaviksi ja eläviksi materiaaleiksi. Clermontille analogiset välineet ovat kehon herkkiä jatkeita, joissa valokemialliset prosessit muuttuvat omalakisiksi kielikseen ja luovat havaintoalueita, jotka uudistuvat jatkuvasti läsnäolon ja katoamisen välisessä jännitteessä. Clermont valmistui taiteen maisteriksi Taideyliopistosta vuonna 2024. Vuodesta 2016 lähtien hänen teoksiaan on esitetty yli kuudellakymmenellä kansainvälisellä elokuvafestivaalilla mukaan lukien Ji.hlavan kansainvälinen dokumenttielokuvafestivaali (Tšekki), Fracto (Saksa), Pekingin kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali (Kiina), International Festival of Films on Art (Kanada), Fisura (Meksiko) ja DOBRA (Brasilia). Syksyllä 2026 hän osallistuu LIFTin residenssiin Torontossa ja keväällä 2027 Nordic Culture Pointin B28-ohjelmaan Suomenlinnassa.

Charlotte Clermont
du soleil, que ça existe
7.8.–6.9.2026
Hippolyte Studio

kuva: Charlotte Clermont, du soleil, que ça existe, 2024–2025