–teoksesta Kirjeitä maasta, jota ei ole, 2025

Katja Tähjän näyttely Kirjeitä maasta, jota ei ole pohtii muistia, identiteettiä sekä sotien ja konfliktien ylisukupolvisia vaikutuksia yksilöihin ja kansakuntiin yhden Irakista lähteneen suvun kokemusten kautta. Hippolyte Studiossa nähtävä kokonaisuus käsittelee diasporassa elämistä ja stereotypioiden taakkaa. Irakissa historiaa on tarkoituksella häivytetty, tuhottu ja muokattu. Kansallisvaltion luomiseen tarvitaan aina tarina, mutta kuka sen saa kertoa?

Lähtökohta on taiteilijalle henkilökohtainen. Tähjän puoliso on kotoisin Irakista, josta hän pakeni teini-ikäisenä perheensä kanssa Suomeen. Puolison suku elää diasporassa ympäri maailmaa, eikä nuorin sukupolvi ole koskaan käynyt vanhempiensa kotimaassa. Joillekin suvun jäsenille Irak on etäinen ja pelottava maa, toiset taas kaipaavat sinne – tai aikaan, jota ei enää ole. Irak on kokenut niin valtavia ja väkivaltaisia muutoksia viime vuosikymmeninä, että eri aikoina lähteneet suvun jäsenet ovat jättäneet taakseen eri maan. Suvun muistoista ja tarinoista rakentuu palasia, jotka yhdistyvät omiin mielikuviin, ympäröivän yhteiskunnan näkökulmiin ja nykyiseen elinympäristöön. Syntyy maa, jota ei ole olemassakaan.

Näyttelyssä on esillä muotokuvia, kuvia suvun kirjeistä, esineistä sekä perhealbumeista ja niiden yksityiskohdista. Muistot takertuvat yksittäisiin hetkiin – läheisyyteen rakkaiden välillä, käsiin, jotka pitelivät kiinni. Entinen kotimaa on olotila, valon eri sävyjä. Lapsuutta. Se ei ole paikka, jonne voi matkustaa. Irakin väkivaltainen historia näkyy ruudulta kuvatuissa räjähdyksissä, jotka ovat maantieteellisesti etäällä, mutta niiden henkinen paineaalto yltää nykyisiin koteihin.

Katja Tähjä (s. 1976, Raahe)  on helsinkiläinen taiteen maisteri ja valokuvaaja. Hän on  yli vuosikymmenen ajan käsitellyt töissään siirtolaisuuteen liittyviä teemoja. Tähjää kiinnostavat poliittisten päätösten ja laajojen yhteiskunnallisten ilmiöiden vaikutukset yksilöiden elämään.
Tähjä on opiskellut Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolla ja valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 2011. Hänen tunnetuimpia teoksia ovat kirjat Paperittomat (HS Kirjat, 2010) ja Karkotetut (S&S, 2016), jotka hän on tehnyt yhdessä toimittaja Kaisa Viitasen kanssa. Kirjat kertovat ilman oleskelulupaa elävistä siirtolaisista ja kotimaihinsa karkotetuista ihmisistä. Paperittomat -kirjasta työpari palkittiin Suomi-palkinnolla vuonna 2012. Karkotetut -kirja ja siihen liittyvä näyttely saivat Parhaan visuaalisen journalismin palkinnon 2017. 

Taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Patricia Seppälän säätiö ja Suomen Kulttuurirahasto.