Kristiina Mäenpään Lunar Caustic -näyttelyn teokset ovat syntyneet maan ja kuvan kosketuspinnoilla, analogisten valokuvatekniikoiden ja kuvanveiston menetelmin. Näyttelyn nimi viittaa hopeanitraatin, analogisen valokuvan perustavan ainesosan, epämuodolliseen nimitykseen. Hopeasuolat antavat valokuvalle valoherkkyyden ja sen myötä kyvyn tehdä aikaa näkyväksi. Teosten lähtökohtana on ajan alati karkaava luonne, joka järjestää materiaa hetkellisiksi muodoiksi, kuviksi ja kielekkeiksi. Pysähtyneen esityksen sijaan sekä valokuva että näyttely esittämisen tapana hahmottuvat materiaalien ja merkitysten kestollisena vuoropuheluna.

Näyttely lähestyy valokuvallisuutta ajan jättäminä jälkinä maaperässä ja kivikehässä, jatkumona valon tekemälle jäljelle valoherkkään pintaan. Siinä kuvan syntyprosessi rinnastuu maisemassa meneillään olevaan hitaaseen muutokseen. Teokset pohjautuvat Suomen kallioperään, joka lukeutuu maailman vanhimpiin. Sen erityispiirteisiin kuuluvat hyvin säilyneet jäljet muinaisten ilmastonmuutosten aikaisista jääkausista. 

Hitaat aallot -teossarjan veistokset perustuvat muotteihin, jotka on otettu  jäämassojen silottamista rantakallioista. Jään liikkeessä pyörineet irtokivet ovat piirtäneet polkunsa peruskallioon. Valonkulumat –kokonaisuus koostuu lumenvedoksista – ilman kameraa syntyneistä valokuvista. Niissä kiinnittämätön valokuvapaperi tummuu hiljalleen vallitsevan valon vaikutuksesta, kunnes esittävä kuvapinta lopulta katoaa näkyvistä. Näyttelyssä lisäksi esillä olevassa Henkäys -teoksessa käytetty valoherkkä filmi on altistettu maaperän radonsäteilylle – harjumaan peittelemän, vuosimiljardeja maassa uinuneen uraanin syvälle uloshengitykselle.

Teosten taustalla vaikuttavat geologi Marcia Bjornerudin ajatukset siitä, että suhtautumalla ajan kulumiseen hyväksyvästi sen kieltämisen sijaan, voisimme kehittää kunnioittavamman suhteen kotiplaneettaamme ja sen monimuotoista elämää kohtaan. Paikat ja ympäristöt, joissa ajallisuuden voi erityisesti aistia, kutsuvat kuuluvuuden tunnetta. Etäännytetty aikaperspektiivi ja ylimuistoisten aikojen jäljet voivat parhaimmillaan johdattaa takaisin läsnäolon ja merkityksellisyyden äärelle. 

Kristiina Mäenpää (s.1990, Tampere) työskentelee monimateriaalisesti valokuvapohjaisten tekniikoiden, kuvanveiston ja installaation parissa. Hänen teoksissaan toistuvat väliaikaisuuden ja jäljen tematiikka sekä teoksen ja tilan välisen vuoropuhelun tarkastelu. Mäenpää on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden osastolta 2023, sekä taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taiteen ja Median maisteriohjelmasta valokuvataiteen pääaineesta 2024.

Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä ovat tukeneet Oskar Öflundin Säätiö, Taiteen edistämiskeskus (Taike) sekä Koneen Säätiö. Kiitos assistenteille avusta teosten toteutuksessa. 

Kristiina Mäenpää
Lunar Caustic
6.6.–29.6.2025
Valokuvagalleria Hippolyte

kuva: Kristiina Mäenpää, Lunar Caustic, 2025