Paola Fernandan näyttelyssä nähdään analogisia 16 mm:n mustavalkofilmejä sekä niistä tehtyjä kuvavedoksia. Teokset ovat kokeellisia tutkimuksia esityksistä, joihin osallistui taiteilijan suvun naisia neljästä eri sukupolvesta. Keskeinen materiaali Paola Fernandan taiteessa ovat hänen omat hiuksensa, ne toimivat paitsi sukupolvien välisenä yhdyssiteenä myös välineenä luoda fotogrammeja. Analogisen tekniikan ansiosta hiuksia voi käsitellä ikään kuin ne olisivat selluloidia, mikä tuo teoksiin outouden ulottuvuuden.

Paola Fernanda nivoo taiteessaan yhteen henkilökohtaisia ja kollektiivisia kertomuksia, joiden perustana ovat muisti, identiteetti ja kehollisuus. Aiempaan tapaansa myös Hippolyten näyttelyssä hän tarkastelee menneisyyden rekonstruointia ja yhteyksiä omiin sukujuuriinsa. Hänen mielenkiintonsa kohteena ovat erityisesti niin kutsutut transnationaaliset objektit – asiat jotka yhdistävät hänet symbolisesti kotimaahan. Viime vuosina Paola Fernanda on alkanut rakentaa kertomusta naisten asemasta sekä omassa suvussaan että laajemmissa yhteisöissä niin Kolumbiassa kuin Suomessa, pohtien naisten vaikutusta omaan elämäänsä ja nykyhetkeen.

Näyttely kutsuu katsojaa pohtimaan sukupolvien välistä yhteyttä, muistia, etäisyyttä ja ruumiin runollisuutta. Hiukset toimivat sekä vertauskuvallisena että aineellisena elementtinä, joka sitoo ja yhdistää toisiinsa menneisyyden ja nykyisyyden, muistin ja mielikuvituksen. Tutut elementit muuttuvat teoksessa kokeellisten analogisten prosessien kautta visuaalisesti karmaiseviksi ja runollisiksi muodoiksi ja synnyttävät tilan, jossa läheisyys, identiteetti ja muisti on mahdollista kokea kollektiivisesti ja rituaalisesti.

Näyttelyn teokset ovat syntyneet Kanadassa, missä Paola Fernanda oli äskettäin Saastamoisen säätiön ja Taideyliopiston tuella Toronton itsenäisten elokuvantekijöiden järjestön residenssissä (Liaison of Independent Filmmakers of Toronto, LIFT). Maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta hän on projektin ansiosta pystynyt pitämään yllä elävää ja kehittyvää yhteyttä sukuunsa. Henkilökohtaiset ja ylisukupolviset tarinat avautuvat kokeellisen elokuvan ja valokuvatekniikan kautta nähtynä.

Paola Fernanda (s. 1992, Bogotá) on kolumbialainen kuvataiteilija ja kokeellinen elokuvantekijä, joka on asunut Suomessa vuodesta 2013. Hänen välineitään ovat analoginen filmi, valokuva, installaatio ja performanssi. Hänen teoksissaan henkilökohtaiset ja kollektiiviset kertomukset solmiutuvat toisiinsa muistiin, identiteettiin, feministisiin näkökulmiin ja ruumiillisuuteen nojautuen. Toistuvia teemoja ovat sukupolvien väliset suhteet, kulttuurinen siirtymä ja ruumiillisuuden runous. Paola Fernandalla on sekä taiteen kandidaatin että maisterin tutkinto Taideyliopistosta ja kuvataiteen kandidaatin tutkinto Kolumbian Bogotássa sijaitsevasta Universidad Javerianasta. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa näyttelyissä, mm. Penumbra Foundation, New York (2025), Forum Box, Helsinki (2024), DocLisboa International Film Festival, Portugali (2023), CICA Museum, Etelä-Korea (2022) ja Gabriel García Márquezin kulttuurikeskus, Bogotá (2022). Paola Fernanda on viime vuosina työskennellyt useissa residensseissä: LIFT Torontossa (2024/5), Saaren kartanon residenssi Mynämäellä (2023) ja Residency Unlimited New Yorkissa (2023). paolafernanda.com

Paola Fernanda
Liminal Threads
3.–26.10.2025
Hippolyte Studio

kuva: Paola Fernanda, Liminal Threads, 2025