Aika liikkuu vääjäämättömästi menneisyydestä tulevaisuuteen ohi nykyhetken. Ihminen liittää siihen omat merkkinsä, tahransa, rakennelmansa ja raunionsa. Suurten muutosten kynnyksellä aika käyttäytyy poikkeuksellisesti. Se poimuttuu, halkeilee ja vuotaa, päästäen lävitseen asioita jotka kuuluvat muualle, tuonpuoleiseen.
Elokuvassa Amplifier vuonna 1938 valmistunut Helsingin olympiastadion on historian solmukohtaa ilmaiseva rakennus. Funktionalistisen arkkitehtuurin puhdaslinjaista tyylisuuntaa noudattaen se edustaa optimistista utopiaa sekä historian hylänneen ihmisen unohdustilaa.
Kaksi vuotta sitten stadion suljettiin määräajaksi korjauksia varten. Tarkoituksensa menettänyt, hylätty kilpakenttä ja sen tyhjät, irtisahatut penkkirivit herättivät ristiriitaisia mielikuvia. Historian äänet kaikuivat rapautuneessa, autiossa monumentissa.
Kaitafilmille kuvatussa teoksessa kivirakenteista irtautuu tanssija, jonka liikkeitä taltioi kolme kameraa. Liikekieleen kietoutuu dadaismin anarkiaa sekä butotanssin tabuja murtavaa groteskiutta ja haurasta särkyvyyttä. Futuristiseen naamioon pukeutunut tanssija lainaa itselleen muodon aineesta, jonka se on läpäissyt. Silmänaukoista katsova mies heijastaa olemassaolon poloisuutta, mielettömyyttä ja sitkeyttä. Menneisyys tunkeutuu rakennuksen lävitse tanssijan kehoon ja tähän hetkeen. Sen viesti on tämä: kun aika ja paikka puhuvat, on kuunneltava. Ääni on ensimmäinen ja viimeinen asia joka kehossasi liikkuu.
Dokumentaationa yhdestä näkyvimmistä rakennuksistamme teos kytkeytyy itsenäisyyden juhlavuoteen 2017 sekä kysymyksiin, joita meidän tulisi esittää suhteessamme historiaan, sen viestien tunnistamiseen ja ymmärtämiseen.
Saara Ekströmin valokuvien ja videoteosten aiheet ja materiaalit tuntuvat olevan jatkuvassa muuntautumisen tilassa. Käyttämiensä eloperäisten ja keinotekoisten materiaalien avulla Ekström luo maailmoja, joissa näkyvä ja näkymätön, kasvu ja lakastuminen, houkuttelevuus ja rumuus haastavat toisiaan. Ekströmin ”epämiellyttävän estetiikka” kyseenalaistaa materiaalien kulttuurisidonnaisia arvohierarkioita. Muistin ja unohduksen, fiktion ja todellisuuden, kauniin ja puistattavan teemat kietoutuvat toisiinsa. Historia, ajan paino ja painottomuus, ristiriitainen halu sekä muistaa että unohtaa löytyvät Ekströmin teosten ytimestä.
Ekströmin teoksia on nähty lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä, mm. Kiasmassa, Bildmuseetissa ja Wäinö Aaltosen museossa. Hän on ollut Helsingin juhlaviikkojen taiteilijana vuonna 2005, Ars Fennica ja Carnegie Art Award ehdokkaina ja hän on vastaanottanut Suomen Taideyhdistyksen Dukaattipalkinnon vuonna 1995 sekä Aboa palkinnon vuonna 1994. Hänen teoksiaan on useissa julkisissa kokoelmissa sekä Suomessa että ulkomailla.
1.–24.9.2017
SAARA EKSTRÖM
Amplifier
ohjaus ja kuvaus: Saara Ekström, leikkaus: Eero Tammi, äänisuunnittelu: Pietu Korhonen, Heikki Kossi / H5 Film Sound ltd, tanssi ja koreografia: Heikki Vienola, taikuri: Robert Jägerhorn, pukusuunnittelu: Erika Turunen, naamio: Studio Bertjan Pot, kameraoperaattorit (tanssi): Saara Ekström, Teemu Lehmusruusu, Liisa Lounila, apulaisohjaaja (tanssi): Heikki Innanen
Valokuvagalleria Hippolyte
Yrjönkatu 8–10 sisäpiha, 00120 Helsinki, +358 9 612 3344, www.hippolyte.fi
Avoinna: ti–pe 12–17, la–su 12–16
kuvat: Saara Ekström, Amplifier, 2017 (still)
Teosta ovat tukeneet AVEK sekä Alfred Kordelinin säätiö.
