Teoksessaan Esperia III: Haifa: Umm al-Gharib Haidi Motola punoo yhteen menneisyyttä palasista, jotka hän löysi penkoessaan isoisänsä Jacquesin asunnon pölyistä ullakkoa tämän kuoleman jälkeisinä päivinä. Satojen, vuosikymmeniä laatikoissa ja salkuissa säilössä olleiden maalausten, kansioiden, kuvien, kirjeiden ja asiakirjojen joukossa oli myös matkalaukku, joka sisälsi pienen aarteen. Se oli kutsu palestiinalais-libanonilaisen taiteilijan Maroun Tombin vuoden 1947 näyttelyyn, joka avautui Haifassa 29. marraskuuta. Samana päivänä, kun YK äänesti Palestiinan jakosuunnitelmasta sytyttäen sodan ja tapahtumat, jotka tulivat myöhemmin tunnetuksi sanalla Nakba (katastrofi arabiaksi), kärjistyen lopulta arviolta puolen Palestiinan alkuperäisväestön karkottamiseen.

Pian näyttelyn jälkeen Tomb ja hänen perheensä pakotettiin maanpakoon, josta heidän ei ollut koskaan mahdollista palata takaisin.  Tomb oli 37-vuoden ikäisenä riuhtaistu tuntemastaan elämästä, lähes koko hänen taiteellinen tuotantonsa taakse jääneenä, mukaan lukien vain muutamaa kuukautta aiemmin näyttelyssä esillä olleet öljymaalaukset.

Näyttelyn kutsu, sekä Tombin ja Motolan isoisän välillä käyty kirjeenvaihto, saivat Motolan etsimään menneitä yhteyksiä Israelin valtiota edeltäneessä Palestiinassa näiden kahden – palestiinalaisarabin ja -juutalaisen – välillä, aikakaudella ennen katastrofia – ja sen mahdollisia vaikutuksia vielä tänäkin päivänä. Etsintä toi yhteen taiteilijoiden lapsenlapset 75 vuotta ystävyyden katkeamisen jälkeen.

Hippolyte galleriassa ensimmäistä kertaa nähtävillä oleva Haifa: Umm al-Gharib on Motolan Esperia-projektin kolmas osa. Näyttelyssä on kaksikanavainen videoinstallaatio sekä kuvia Jacques Motolan ja Maroun Tombin teoksista 1940-luvulta. Palestiinalaisten puhekielessä Haifan lempinimi Umm al-Gharib, tarkoittaa arabiaksi muukalaisten äitiä, heijastaen avoimuutta maahanmuuttajien kulttuurista monimuotoisuutta kohtaan.

Jokainen Esperian osa käsittelee muistojen ja vaihtuvien kaupunkien kautta Motolan isoisän, Jacques Motolan elämänvaiheita. Ensimmäinen osa, Last Day in Cairo, tarkastelee yhden päivän tapahtumia Kairossa vuonna 1954. Teos etenee henkilökohtaisen tarinan kautta, jossa 97-vuotias Jacques Motola pohtii elettyä elämäänsä vanhuuden näkökulmasta.

Toisessa osassa, À Découvrir Post-Mortem, joka keskittyy Marseillen kaupunkiin, Motola pyrkii kokoamaan yhtenäisen kertomuksen edesmenneestä, holokaustista selvinneestä isoäidistään Eugenyasta. Vanhojen unohdettujen kirjeiden, asiakirjojen ja valokuvien sekä Motolan 98-vuotiaan isoisän avustuksella toinen osa suunnistaa Eugenian kaukaisen historian ja lähimenneisyyden sokkelossa natsien miehittämässä Lwówissa (nykyisin Lviv, Ukraina), sodan jälkeisessä Marseillessa ja nykyisessä Tel Avivissa. Esperian eri osat tutkivat kuinka muisti, laajempi historiallinen konteksti ja henkilökohtainen identiteetti yhtyvät ja kietoutuvat toisiinsa.

Haidi Motola (s. 1982, Haifa) on valokuvaaja, kuvataiteilija, elokuvantekijä ja Activestills-valokuvakollektiivin jäsen. Hän on valmistunut maisteriksi Kuvataideakatemian tila-aika osastolta opiskeltuaan aiemmin valokuvausta ja elokuvaa Minsharin ja Camera Obscuran taidekouluissa Tel Avivissa. Hänen uusin teoksensa, Esperia, on keskeneräinen lyhytelokuvien tetralogia, joka liikkuu dokumentaarisen ja taiteellisen, refleksiivisen ja ekspressiivisen ilmaisun välillä tutkien muistin, identiteetin ja tarinankerronnan teemoja.

Esperia III: Haifa: Umm al-Gharib on toteutettu Olga ja Vilho Linnamon säätiön, Avekin ja Oskar Öflundin säätiön tuella.

 Erityiset kiitokset: Maroun Tombin tyttärentytär, Daniel Motola (kuvaus ja äänieditointi), Jonathan Pollak, Mazen Kopty, Motolan perhe.

 Taiteilija Jacques Motolan muistolle.

Haidi Motola
Esperia III: Haifa: Umm al-Gharib

5.–29.1.2023
Valokuvagalleria Hippolyte