Kuppeja, kasoja, lusikoita, laatikoita, pinoja – Kati Rapian kaleidoskooppimainen näyttely Melancholia Still Lifes kuvaa muutosta ja kaiken katoavaisuutta. Kuten vanitas-asetelmamaalaukset muistuttavat ihmisen kuolevaisuudesta, elämän lyhyydestä ja maallisen rikkauden katoavaisuudesta, tarkastelee Rapia elämää muuttolaatikoiden ikiaikaisen olemassaolon kautta. Teossarjassa elämänmuutoksessa aseteltavat tavarat pakkautuvat yksi kerrallaan ruskeaan laatikkoon.

Rapian 12-osaisessa, osittain omaelämänkerrallisessa ja dokumentaarisessa Melancholia Still Lifes -sarjassa teosten elementit muuntuvat hiljalleen, eikä mikään tai kukaan pysy lopulta samana. Alun perin kollaasit on tehty valokuvien palasista – ne on liimattu aiemmista muistojen jäljistä. Rapialle ilmiöiden subjektiivisuus ja tunteet ovat aina puuttuneet 1600-luvulta periytyvästä asetelmamaalausten traditiosta, mutta Hippolyte Studiossa esillä olevassa sarjassa kuvien asetelmat kertovat omaa tarinaansa suhteessa toisiinsa. Historiallisiin asetelmiin ladatut symbolit ja metaforat näyttäytyvät uusin tuloksin Rapian valokuvakollaaseissa: tunteet saavat tuntua ja asioita tapahtuu.

Rapia on Still Lifes -sarjoissaan jo pitkään dokumentoinut arjen tuottamia kasoja, röykkiöitä, varastoja ja pyykkitelineitä – ihmisen alati jälkeensä jättämiä, sattumanvaraisia arjen asetelmia. Hän päätyi kollaasitekniikkaan valmistuttuaan valokuvataiteilijaksi ja ahdistuttuaan valokuvan läpipääsemättömästä pinnasta. Rapia päätti leikata kaikki ikinä vedostamansa väriprintit palasiksi ja tehdä paloista uusia asetelmia. Rapia leikittelee valokuvan ulottuvuuksilla: hän työstää kuvat pala palalta väripinnoiksi ja asettelee uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Kuvissa voi nähdä pelkkää materiaa tai sotkua, mutta myös sinnikkäitä, jatkuvia ja ikuisesti epäonnistumaan tuomittuja yrityksiä kaaoksen hallintaan – pyrkimystä jonkinlaiseen identiteettiä ja elämänhallinnan illuusiota ylläpitävään, edestakaisin horjuvaan järjestykseen. Kun pino kaatuu, se muuttuu taas kasaksi, kaaokseksi, elämänvoimaksi.

You’re walking.
And you don’t always realize it, but you’re always falling.
With each step you fall forward slightly.
And then catch yourself from falling.
Over and over, you’re falling.
And then catching yourself from falling.
And this is how you can be walking and falling
at the same time.

 – Laurie Anderson, Walking and falling, 1982

Kati Rapia on Loviisassa työskentelevä kuvataiteilija. Hän työskentelee monialaisesti usean taiteen lajin alueella työstäen dokumentaarisia kollaaseja, käsikirjoittaen ja piirtäen sarjakuvia. Erilaiset kuvallisen esittämisen narratiivit ja metodit ovat hänen kiinnostuksensa ja uteliaisuutensa kohteina. Rapia lähestyy aiheitaan usein pelkistetyn huumorin keinoin. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2003 (TaiK), ja pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Suomessa. Lisäksi, Rapia on julkaissut useita kirjoja, joista viimeisin on kirjailija Juha Hurmeen kanssa yhdessä käsikirjoitettu sarjakuvaromaani Pyrstötähti ja Maailman lopun meininki (2018). Vuonna 2018 Rapialle myönnettiin visuaalisen taiteen valtionpalkinto sarjakuvataiteen alalta. cargocollective.com/katirapia

Näyttely on saanut tukea Taiteen edistämiskeskukselta.

Kati Rapia
Melacholia Still Lifes
Hippolyte Studio
27.3.–26.4.2020
Avoinna: ti-pe 12-17, la-su 12-16

kuva: Kati Rapia, Melancholia Still Lifes, Cups, 2019