Suhteemme valokuvaan on ollut pitkään murroksessa. Digitaalisen kuvankäsittelyn mahdollisuudet, sosiaalisen median kuratointi ja viimeisimpänä tekoäly ovat muuttaneet käsitystä valokuvasta dokumentaarisena mediumina. Silja Tusan näyttely Mitä jäljelle jää on sarja hylätyistä perhevalokuvista tehtyjä sekatekniikkakollaaseja. Teossarja irtautuu dokumentaarisuudesta, ja sen sijaan teokset lähestyvät alkuperäiskuvia muistikuvien kaltaisina. Muokkaamalla kuvia analogisin keinoin — leikkaamalla, raapimalla, maalaamalla ja polttamalla — teokset visualisoivat tunteiden ja ajan vaikutusta muistiin. Kumpi kertoo tapahtuneesta totuudenmukaisemmin: rajattu, muokkaamaton hetki vai koko tapahtumaa subjektiivisesti kuvaava esitys? Tämä jää katsojan tulkittavaksi.

Vaikka teossarja korostaa kuvien kyvyttömyyttä tavoittaa koko totuutta, se ei kiistä niiden kykyä säilyttää muistoja ja muovata todellisuutta. Valitut ja talletetut hetket rakentavat kertomusta elämästämme. Mitä jaamme muille, muokkaa sitä, millaisena tulemme nähdyiksi. Näyttely peilaa tätä kuvien kuratointia teoskokonaisuutena, joka rakentuu Tusan omista muistoista, lainatuista tarinoista sekä fiktiivisistä ja hypoteettisista muistoista. Erittelemättä näiden alkuperää kokonaisuus korostaa, kuinka mahdotonta toisen ihmisen elämän todellisuutta on tavoittaa pelkkien kuvien kautta muodostuvan yksipuolisen suhteen avulla.

Teosten luomisprosessi on sarjan ydin. Molekyylien tavoin kuvat hajoavat osiin ja järjestyvät uudelleen, ja kuolema on edellytys syntymälle. Tuhoamalla edellisiltä sukupolvilta perittyjä kuvia taiteilija päästää tallennetut hetket historiaan, ja kuviin tallentuneet versiot subjekteista katoavat lopullisesti. Jokainen leikkaus, raapaisu ja siveltimenveto vie kadonneita ihmisiä yhä kauemmas tästä maailmasta, mutta samalla se luo tilaa uusille muistoille ja uusille tulkinnoille.

Hävittämisen kautta Tusa tutkii merkityksellisyyden ja muistamisen ulottuvuuksia: myös nämä, yhtä lailla rakentuvat ja kuvatut muistot, ovat lopulta katoavaisia. Tekijälle ne ovat kuitenkin epätäydellisinäkin tallenteita eletystä elämästä ja merkityksellisistä hetkistä. Luomisprosessi pakottaa pysähtymään katoavaisuuden äärelle, ja hetkellisyydessä viipyminen auttaa hahmottamaan, mikä on todella itselle tärkeää ja mitä voi jättää taakse ja unohtaa.

Silja Tusa (s. 1999) on tamperelainen visuaalinen taiteilija, joka työskentelee pääosin sekatekniikan, kollaasin ja valokuvan parissa. Hän valmistui vuonna 2024 Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta. Elämän hetkellisyyden ja ennakoimattomuuden teemat ovat läsnä Tusan teossarjoissa. Tämä näkyy paitsi teosten sisällössä myös työskentelytavassa, joka painottaa kierrätysmateriaalien käyttöä. Vanhan hajottaminen uuden luomiseksi heijastaa elämän katoavaisuutta sekä kaiken keskinäistä yhteyttä materian kierron kautta. Löydettyjen materiaalien ehdoilla työskentely antaa sattumalle tilaa jättää jälkensä teoksiin ja vaatii taiteilijaa luopumaan täydestä kontrollista. Tusan teoksia on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa, muun muassa Nykyajassa Tampereella ja Kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä.

Silja Tusan työtä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto sekä Taiteen edistämiskeskus (Taike).

Silja Tusa
Mitä jäljelle jää
5.–28.6.2026
Hippolyte Studio

kuva: Silja Tusa, Keitä te olitte, 2026