Koen olevani keräilijä, joka etsii näkymättömiä/piilotettuja/kätkettyjä tiloja hylätyistä esineistä. Näyttelyssä esillä oleva analoginen (kirjekuorien) kokoelma sai alkunsa löydettyäni kasoittain vanhoja kirjekuoria roskiksesta. Ne olivat löydettäessä kastuneet niin pahoin, ettei niiden sisälle olleita kirjeitä pystynyt enään lukemaan. Vahingoittuneista kirjeistä huomasin, että kirjettä enemmän minua kiinnosti kirjekuoren sisäpuolella oleva kuvioitu paperi, jonka tarkoitus on estää kirjeen sisällön näkemisen. Koin kirjeen sisäpuolen katseilta piilossa olevana tilana.

Jatkoin kirjekuorien kanssa työskentelyä. Ensiksi leikkasin ja muodostin papereista ja kuvioista tilaan viittaavia kollaaseja. Yhdistin kollaasit edelleen sanojen, lauseiden ja merkkien kanssa. Ajattelen, että tällä tapaa kuvan ja sanan yhteys muodostaa puhetta kahden eri alkuperän välille. Teokset johdattavat ajatukset uuteen suuntaan, muodostaen kommunikaatiota, joka luo ristiriitoja sanallisen ja kuvallisen informaation välille.

Ville Kumpulaisen näyttelyyn Poissaolojen koti on kudottu sisäkkäisiä tiloja ja merkityksiä, jotka paljastuvat kerros kerrokselta. Näyttelyn inspiraationa ovat toimineet ranskalaisen filosofin Georges Perecin ajatukset tiloista ja niiden monimerkityksellisyydestä – erityisesti arjen, muistin ja havainnon kautta rakentuvasta tilallisesta kokemuksesta. Kumpulaisen teokset rakentuvat kuin näyttämöiksi, joissa käsittelemättömäksi jääneet asiat saavat visuaalisen muodon. Hänen työskentelynsä käsittelee puhumattomuuden ja epäluottamuksen rakennetta: menneisyys hohkaa esiin fragmentteina kuvien sisälle ja niiden päälle rakentuvissa kerroksissa.

Kumpulaista kiinnostaa, miten kuvat, materiaalit ja esineet luovat vuoropuhelua fyysisen läsnäolon, tilallisen havainnon ja menneen valokuvan välillä. Hän kerää ja kuvaa erilaisia tiloja kirjoista, lehdistä, oppaista ja arkistoista sekä omasta ympäristöstään. Näistä elementeistä hän rakentaa kollaaseja, joissa yhdistyvät unohdetut visuaaliset todellisuudet ja yllättävät rinnastukset.

Teosten kollaasimainen rakenne piirtää näkyviin sisäisiä maisemia, kuin pohjapiirroksia muistista, joka etsii uutta reittiä vanhan päälle. Taiteiljia kokee, että kuvissa toistuvat nurkat toimivat suojina, jotka viittaavat tilalliseen vetäytymiseen ja uudelleen rakentumisen tarpeeseen. Kumpulaisen työskentelyssä kerroksellisuus näyttäytyy keinona päästä eteenpäin: uusi kerros muodostaa tilan, johon on mahdollista siirtyä.

Hippolytessä esillä oleva kokonaisuus yhdistää kollaaseja, kipsireliefejä, fotogrammeja sekä löydettyjä esineitä. Kumpulainen soveltaa teoksissaan omia geometrisia sääntöjään ja huijaa painovoimaa muokkaamalla tilaa ja esineitä valokuvaa varten. Valokuvan suljettu kaksiulotteinen tila mahdollistaa omien tilallisten todellisuuksien rakentamisen. Se avaa katseille ja mielelle erilaisia paikkoja, joihin voi upota. 

Ville Kumpulainen (s. 1988, Rovaniemi) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka lähestyy tiloja ja asioita kuvien tekemisen kautta kokeellisesti. Hän tarkastelee visuaalisia todellisuuksia valokuvien, sanojen, esineiden ja arkistokuvien kautta. Kumpulainen on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta 2016 ja valokuvataiteen maisteriohjelmasta Aalto-yliopistosta vuonna 2019. Saksalainen kustantamo Hatje Cantz julkaisi hänen kirjansa Out of Sight vuonna 2017. Kumpulaisen teoksia on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.

Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Ville Kumpulainen
Poissaolojen koti
10.5.–1.6.2025
Valokuvagalleria Hippolyte

kuva: Ville Kumpulainen, Olet tässä, 2025